Luin lehtijutun, jossa mainittiin, että kierrätykseen palaa vain murto-osa niistä kännyköistä, joita kaupoista ostetaan. Matkapuhelimissa käytetään arvokkaitakin alkuaineita ja siksi niiden palaaminen uusiokäyttöön olisi tietysti suotavaa.
Olen kulkenut matkapuhelin mukanani suunnilleen neljännesvuosisadan. Työtehtäväni ovat edellyttäneet tavoitettavissa olemista ja siksi kaikki puhelimeni ovat olleet työnantajan hankkimia. Täytyy itsekin ihan ihmetellen todeta, etten ole koskaan ostanut itselleni puhelinta. En uutta enkä käytettyä. Toisaalta voisi kuvitella, että olen käyttänyt tänä aikana kymmeniä kännyköitä, mutta ei. Kaikki ovat tässä kirjoituksessa esillä, kaikki ovat suurinpiirtein toimivia ja kaikki henkilökohtaisessa käytössä olleet ovat itselläni.
Vanhaa puhelinta ei yleensä vaihtotilanteessa haluttu takaisin ja sain pitää ne itselläni. Mitä olisin tehnyt kahdella puhelimella ja niinpä vanhempi päätyi sinne "piirongin laatikkoon", jonne lehtijutussa ihmisten arveltiin niitä tallettelevan. En arvannut näin pian jääväni kiinni, mutta minun suhteeni voidaan olla huoletta. Kyllä ne arvometallit minulta aikanaan päätyvät kierrätykseen, kunhan joskus hennon luopua näistä aarteistani!
 |
| Nokia Talkman |
Ensimmäiset matkapuhelinkokemukseni löytyvät vuodelta 1989. Silloin käytössäni oli Nokia Talkman. Puhelin ei ollut henkilökohtaisessa käytössäni vaan yhteinen niille, joita piti saada työmatkoillaan puhelimitse kiinni. Syynä yhteiskäyttöön taisi olla puhelimen kalleus. Sen luuriosa oli autoasennuksessa kojelaudassa auton sisällä ja runko-osa omassa kehikossaan auton tavaratilassa. Asia on jäänyt mieleeni, koska syyspimeässä irrottelin ja kokosin puhelinta eräällä reissullani Pohjois-Karjalaan. Talkman malleista kyseessä oli juuri tämä, jonka akun varaustilaa näyttävä mittari oli tuossa päällä. Sen viisarin vajoamista huolestuneena seurasin. Näinhän tänäkin päivänä tehdään; arvioidaan riittääkö virtaa seuraavaan lataushetkeen asti.
 |
| Nokia 2110 |
Ensimmäinen vain omassa käytössäni ollut puhelin oli Nokia 2110. Se tuli markkinoille 1994, mutta en muista tarkalleen minä vuonna itse sen sain. Kun olin jo saanut seuraavan, ostin yhden paksun tehoakun siihen. Ajattelin tehdä siitä mökkipuhelimen mutta mökkipuhelinta siitä ei koskaan tullut. Kännykät yleistyivät nopeasti ja jokaisella oli sellainen kohta mukanaan. Vanhoja akkujakin siihen löytyi sittemmin ihan ilmaiseksi ja niitä on nyt kyllä riittävästi. Puhelimessa oli suuret näppäimet ja selkeä yksinkertainen näyttö. Antenni vedettiin käsin ulos.
 |
| Nokia 6110 |
Seuraava puhelimeni oli kauniin sinertävä Nokia 6110. Siinäkin oli vielä näkyvä antenni mutta sitä ei sentään enää tarvinnut vetää ulos. Tuollainen taskussani kuljin jostain 1990-luvun lopulta vuoteen 2005. Erityisiä muistoja ei ole mieleen jäänyt, se osoittautui kuitenkin luotettavaksi ja toimivaksi peliksi.
 |
| Nokia 6310i |
Nyt onkin aika huutaa sankari esiin!
 |
| Nokia 6030 |
Nokia 6030, joka on hankittu vuonna 2006 ja jota olen käyttänyt tähän päivään asti. Kuvassakin se on päällä ja on päivittäisessä käytössä edelleen. Ja nyt puhun juuri tästä samasta yksilöstä enkä puhelinmallista! Yksinkertainen muoviselta tuntuva peruspuhelin, jossa ei ole mitään sykähdyttävää. Se on kulkenut mukanani kahdeksan vuoden ajan, taskussa, vyökotelossa, auton ikkunalla, penkillä, soutuveneessä, rinkan taskussa, missä milloinkin. Siihen on puhuttu tosi paljon. Vieläkin akku kestää tunnin, puolentoista puhelun. Ilman pitkiä puheluita akussa riittää varallaoloaikaa yli viikoksi.
Kahdeksaan vuoteen mahtuu tietysti jokunen tapaturmakin. Muutamia vuosia sitten se putosi työhaalarin avonaisesta rintataskusta sadevesitynnyriin, kun kumartelin tynnyrin yllä. Hetken kuivattelun jälkeen se taas toimi. Viime kesänä mökkipuuhissa olin pesemässä muurauslaastiämpäriä. Silloin harmaaseen veteen lumpsahti jotain.. Ne flanellipaidan rintataskut, ne rintataskut! Haroin kädellä puhelimen ylös, irrotin akun ja sim-kortin, huuhtaisin puhelinta puhtaassa vedessä hyvin pikaisesti ja pelkäsin jo eron hetkemme koittaneen. Eipäs koittanut! Kahden päivän ajan esiintyi kyllä outoja vikoja. Välillä se ei sammunut, välillä ei taas mennyt päälle, milloin puheeni ei kuulunut vaikka itse kuulin ja latauskaan ei aina onnistunut. Sitten pikku hiljaa puhelin kuivui ja liiat laastit karisivat. Mitään vikaa ei jäänyt jäljelle!
Yksi yleisin tapaturma, joiden lukumäärää en enää edes laske, on putoaminen. Yleensä seurauksena on vain äänekäs räsähdys, kun akku irtoaa ja lennättää ohuen muovisen takakannen matkoihinsa. Äkkiä katsottuna tuntuu kuin puhelin olisi mennyt palasiksi. Akun takaisin paikalleen laittaminen ja kannen napsauttaminen kiinni riittää. Tai on riittänyt tähän asti.
Tästä kuvasta erottuu selvästi puhelimen ikä ja tarve hieman puhdistella sisuskaluja. Mutta jos tällainen kestävyys ja sitkeys ei oikeuta sankari-nimitykseen niin sitten ei mikään!
Viimeisimpänä ja uusimpana tulokkaana minulla on Nokia Lumia 925. Se on näitä ns. älypuhelimia. Aikaisemmathan ovat olleetkin "pöhköluureja", koska niillä ei voi muuta kuin soittaa! Lumia tuli minulle pyytämättä ja yllättäen, kuten syntymäpäivälahjoilla yleensä on tapana. Lahjan antajat olivat hieman pettyneitä, kun en ottanutkaan sitä riemuiten jokapäiväiseen käyttöön. Miksi olisin ottanut? Vaihtanut viikon akunkeston päivän akunkestoksi. Missä olisin kuljettanut sitä? Kädessäkö? Ainakin sillä tavalla olen nykyään älypuhelimia nähnyt kuljetettavan. Nykyinen puhelimeni kulkee pienessä tilassa huomaamattomasti, mutta on silti koko ajan palveluksessa tekemättä sen suurempaa numeroa asiasta.
Olen silti keksinyt Lumialleni ihan järkevää käyttöä. Se on oiva autonavigaattori, Nokian hienojen karttojen ansiosta. Retkeilyä varten minulla on siinä lisäksi pari maastokarttasovellusta. GPS on hyödyllinen, ehkä eksymisiä tapahtuu sen ja karttojen ansiosta tulevaisuudessa harvemmin. Sääennusteet ja sadealueiden liikkeet on mukava nähdä pidemmillä reissuilla. Pakottavissa ja kiireellisissä tilanteissa sillä voi toki lukea sähköpostit ja käväistä vaikka netissä, vaikka muut laitteet ovat mielestäni sellaiseen parempia välineitä kuin pikkuruiset puhelimet. Niin, voihan sillä kai joskus soittaakin, jos siihen hommaisi puheliiittymän. Toistaiseksi siinä ei ole sellaista vanhanaikaista pöhköä ominaisuutta..
O tempora, o mobiles!
