8.2.2016

Tegsnäs Epok -suksisiteet

Vanhojen retkisuksien kunnostus - osa 1, siteet

Talvella 2014 tuli tarve löytää itselleni uudet retkisukset. Tai on ehkä parempi sanoa, jonkinlaiset latu- ja miksei umpihankiretkeilyynkin soveltuvat sukset kapeiden perinteisen tyylin arkisuksieni rinnalle. Tarvitsin sukset, joissa voisin käyttää lämpimiä hiihtojalkineita ja jotka olisivat mielellään leveämmät kuin nykyiset sukseni. Pituuttakin saisi olla enemmän, jotta kantavuus hangella olisi parempi.

Hakiessani tietoa ja lukiessani muiden kokemuksia, törmäsin termeihin retkisuksi, eräsuksi, metsäsuksi, tunturisuksi.. Asiaa ei auttanut, että joukut keskustelijat käyttivät näitä termejä sekaisin ja ristiin tarkoittaen jotain muuta kuin tarkoittivat, ollen yhtä tietämättömiä kuin minä. Puhuttiin eri leveyksistä, pituuksista, oli teräsreunasuksea ja ilman teräsreunaa. Lisäksi oli mielipiteitä nykyaikaisten pitopohjien tarpeellisuudesta. Tieto lisäsi vain tuskaani.

Pitkän pohdiskelun jälkeen kävelin kellarikopille ja aloin tutkia isäni vuosikymmeniä vanhojen retki-Järvisten kuntoa. Niitä minulle oli päätynyt kaksikin paria, toiset 210 ja toiset 200 cm pitkät. Molemmissa oli kiinni vanhat vaijerikantasiteet mutta jäljellä olevat vaijerit näyttivät aika huonokuntoisilta. Pohjia oli joskus tervailtu mutta nyt ne olivat aika kuluneet ja naarmuiset.

Tulisiko näistä minulle kaipaamani sukset? Alkoi viehättää ajatus kokeilla kunnostusta - enhän tarvitsisi kuin uudet siteet ja pohjiin pohjavoiteita tai tervaa. Ja jos minusta ei sittenkään tulisi kovin innostunutta umpilumessa hiihtelijää, en olisi tullut investoineeksi väärin asioihin.

Järjestyksen mietin niin, että ensin oli löydettävä ajatuksiini sopivat siteet. Sen asian ratkettua paneutuisin vasta pohjiin. Pidän yleensä ratkaisuista, jotka ovat yksinkertaisia ja ymmärrettäviä. Vaijeriside ei mielestäni ole kovinkaan monimutkainen laite, enkä ennen tätä ollut edes ajatellut muita siteitä. Tiesin löytäväni uusia vaijereita, joten aloin sovitella eri talvijalkineitani näihin siteisiin. Vaikka siteiden etuosa oli säädettävä, leveys ei kuitenkaan riittänyt juuri niille jalkineille, joita olin ajatellut käyttäväni. Lisäksi vaijeriside vaatii kantaan vaijeriuran. Sellaisia en löytänyt kuin yksistä talvisaappaistani.

Siteet oli siis vaihdettava. Loppujen lopuksi päädyin kahteen mahdolliseen sidemalliin, Kuusamon Finngrip Easy ja Tegsnäs Epok. Molemmissa täyttyi vaatimus, jossa ei tarvita vaijeriranttia kengän kannassa, ovat eri jalkinekokoihin sopivia ja joissa kengän kärki työnnetään etuosastaan lenkkiin tai pidikkeeseen ja lukitaan kannasta. Simppeliä.

Sitten vain kauppoja kiertelemään! Halusin päästä vielä omin käsin koskettelemaan siteitä ennen lopullisen ratkaisun tekoa. Loppujen lopuksi päädyin Tegsnäs Epokiin.

Tegsnäs Epok sidepakkauksen sisältö
Tässä on pakkauksen sisältö aseteltuna suurinpiirtein lopullisille paikoilleen. Nilkkahihnojen pujotussuuntaa kannattaa miettiä soljen ja vapaapään kannalta sopivaksi. Poikittaisen kärkikappaleen päiden viistous on myös huomioitava, jotta se taipuu oikein hihnaa kiristettäessä kengän kärjen ympärille. Mukana tulee riittävän hyvät ohjeet, mutta ostamassani paketissa ne olivat bara på svenska!


Punainen muovinen pohjaosa on sopiva sellaisenaan koon 48 kengälle. Jos kenkä on sitä pienempi, kuten varmaankin on, sitä lyhennetään 8mm / numero. Itse katkaisin sitä 4 x 8mm = 32 mm, eli koolle 44 sopivaksi.

Jollain keskustelupalstalla naureskeltiin siteen muovisuutta ja heppoisuutta. Viimeistään tätä katkaisua tehdessä tuollaiset ajatukset unohtuvat. Eipä ollut mitään lötköä ämpärimuovia! Valmistajan mukaan side kestää 40 asteen pakkasen.


Sitten seuraa tärkeä vaihe. On löydettävä omaan sukseen sopiva tasapainopiste. Sellainen piste, että suksen kärkiosa pyrkii nousemaan ylös jalkaa nostettaessa ja kanta painumaan alas. Näin hiihtäminen ei tunnu koko ajan "ylämäkihiihdolta". Samalla suksen kantaosalle saadaan mahdollisimman pitkästi kantavuutta.


Tässä homma on edennyt jo loppusuoralle. Ylemmän suksen side on jo valmis, alemman musta tarralappu on liimaamatta metallisen ruuvilevyn päälle. Tämän jälkeen enää kärkihihnat kiinni.


Kuten sanoin, kokeilin siteitä useampiinkin jalkineisiin. Kaikki oli helppo saada sopimaan säätämällä nilkka- ja kärkihihnoja. Kärkihihnaa katkaisin niin, ettei jäänyt turhan pitkää häntää haittaamaan menoa. Varo kuitenkin katkaisemasta sitä liian lyhyeksi! Kokeile ensin kaikki mahdolliset kenkävaihtoehtosi, koska leveämpi kärki vaatii kärkihihnalta säätövaraa.

Entäs sitten se hiihtäminen? Olin ensimmäisellä kerralla tosi utelias ja odotin korkeintaan välttävää sivujäykkyyttä. Olin yllättynyt kuinka napakoilta siteet tuntuivat. Vielä uskomattomampaa oli niiden keveys!

En ole ehtinyt kokeilemaan kuin muutamia kertoja, mutta niidenkin perusteella olen ollut tyytyväinen hankintaani.

Seuraavassa osassa sitten tuoksuukin terva..