Onnea Suomi 100v!

Ajatuksia itsenäisyyspäivänä 2017 ja muistoja vuodelta 1967

Toivottavasti ette ole saaneet tarpeeksenne tästä Suomi 100v -juhlinnasta. Koko juhlavuodenhan on tämä sinivalkoinen teema ollut jollain lailla esillä.

Yllättäen meidän itsenäisyyspäivän juhlintamme tapahtuikin tällä kertaa Kuopiossa. Saimme kutsun ystäväpariskunnan vieraaksi eikä kaupungin valinta olisi voinut olla parempi. Suomi100 -juhlinnan ohella kaupungissa järjestettiin tämän vuoden valtakunnallinen puolustusvoimien paraati. Vuonna 1967 Suomen täyttäessä 50 vuotta se pidettiin Oulussa.

Kuopion torilla oli erilaista puolustusvoimien kalustoa, jota pääsi lähemmin tutkimaan.

Kalustonäyttely Kuopiossa 2017

Olipa torilla hämmästeltävänä ihka oikea Hornet, jota harva on näin läheltä päässyt näkemään. Se on tuttu lähinnä lehti- ja uutiskuvista sekä taivaalla joskus näkyvinä nopeasti kiitävinä pisteinä.

Hornet Kuopion torilla 2017

Tässä on paraatijoukot juuri saaneet valmistautumiskäskyn liikkeellelähtöön ja kadetit ovat suoristaneet rivinsä. Väkeä oli kadunvarret täynnä niin, että kuvien otto oli melkoisen hankalaa. Lehtitietojen mukaan katsojia oli yli 20.000, mikä on aika paljon Kuopion kokoisessa kaupungissa. Paraatin päätyttyä kaupungin keskustan liikenne oli puuroutuneena ainakin tunnin verran, joten aivan kaikki eivät olleet kävellen liikkeellä.

Kadetit paraatijoukoissa

Marssivien joukkojen jälkeen seurasi kalustoa. Mahtava oli murina ja pakokaasujen määrä kun panssarivaunu ajoi aivan katsojien nenän alta.

Panssarivaunu paraatissa

Vaikuttavaa katseltavaa oli myös Hornetien hallittu ylilento. Koneet muodostivat taivaalle luvun 100. Muitakin lentokoneita ja helikoptereita lensi, mutta niistä en onnistunut saamaan kunnon kuvaa.

1 + 0 + 0 = 100

Aamulla klo 10.00 oli ollut sankarihaudoilla seppeleenlasku, jossa kullekin haudalle oli etsitty suunnilleen kaatuneen ikäinen henkilö konkretisoimaan kaatunutta. Tästä tilaisuudesta myöhästyimme harmittavasti ja haudoille ehdityämme siellä ei enää ollut muuta kuin seppelöidyt haudat kynttilöineen. Illalla ne olivat hiljentävä näky.

Kuopion sankarihautoja

Illalla klo 17 alkoi ilotulitus. Se oli ensin tarkoitus pitää torilla mutta turvallisuussyistä se oli siirretty kauemmaksi keskustasta. Sen oli luvattu näkyvän torille mutta ei kuulemma kunnolla näkynytkään. Matkalla torille kuljimme kirkkopuiston läpi ja jäimmekin katselemaan sitä puistoon.

Itsenäisyyspäivän ilotulitus Kuopio

Tästä ilotulituksesta tuli mieleen 50 vuotta aikaisemmin pidetty ilotulitus Helsingissä. Naapurirapun mies keräsi pihalta autollisen lapsia ja lähti viemään meitä "ilotulitusta katsomaan". Laitoin heittomerkit, koska en muista meidän nähneen mitään. Tarkkaa syytä en muista. Muistan ainakin ankaran lumisateen, tukkoisen kaupungin, parkkipaikan löytymisen vaikeuden ja innoissaan päätä kääntelevien lasten hengityksestä huuruiset Opel Kadetin lasit. Voihan muistamattomuuteeni tietysti olla syynä tässä välissä kuluneet 50 vuottakin! Siksi on pakko tukeutua netistä löytyviin arkistoihin.

"Valtakunnan juhlavalaistus sytytetään klo 18, valonheittimet risteilevät illalla pääkaupungissa puolen tunnin ajan ja Etelärannassa alkaa klo 19 mahtava ilotulitus."

"Helsingin keskustassa vallitsi täysi kaaos jo alkuillasta. Lumisohjoisilla kaduilla Presidentinlinnaa kohti harppoi ohuisiin juhlasukkahousuihin ja pikkukenkiin sonnustautuneita vieraita. Liikennesumpun ja väentungoksen takia monet arvovieraat myöhästyivät Linnan juhlista, joissa vieraitaan odottivat tasavallan presidentti Urho Kekkonen ja rouva Sylvi Kekkonen."

(KUVA: Martti Peltonen / HS)

"Presidentinlinnan yläpuolelle muodostettiin kahdellakymmenellä heittimellä valoholvi puoleksi tunniksi. Ajan määräsivät heittimien hiilisydämet, jotka eivät kestä puolta tuntia kauempaa."

Tänä vuonna liputus erosi tavanomaisesta. Satavuotisjuhlien takia tänä vuonna sai liputtaa vuorokauden ympäri, eli Suomen liput liehuivat myös yöllä. Edellytys oli, että lippu oli kunnolla valaistu.

Satavuotiaan Suomen kunniaksi pidettiin neljä luontoon yhdessä menemisen päivää. Haluttiin saada sukeltamaan talveen (4.2.2017), villiintymään keväästä (20.5.2017), rakastumaan kesäyöhön (17.6.2017) ja juhlimaan Suomen upeinta luontoa (26.8.2017) sata päivää ennen virallista itsenäisyyspäivää. Tuosta viimeisestä tehtiin uusi virallinen liputuspäivä. Suomesta tuli näin maailman ensimmäinen maa, joka virallisesti liputtaa luontonsa kunniaksi. Ja mikäpä on liputtaessa, minusta meidän luontomme on parasta maailmassa!

Luontoväki innostui alkuvuonna huhusta, jonka mukaan Norja lahjoittaisi Suomelle sen verran maata Halti-tunturilta, että korkein huippu siirtyisi Suomen puolelle. No, se jäi huhuksi ja edelleen Haltin korkein kohta on Norjan puolella. Vähän mutta harmittavasti!

Yksi hienoimmista oivalluksista oli mielestäni valaista eri kohteita sinivalkoisiksi. Suomen juhlaa kunnioittivat monet ulkomaatkin valaisemalla omia kohteitaan: Roomassa Colosseum, Kanadassa Niagaran putoukset, Rion Kristus-patsas ja naapurissa Tukholmassa Globen-halli...

Kotimaassa kansalaisten ja kuntien toivottiin valaisevan rakennuksia, pihoja, parvekkeita, veistoksia, siltoja ja puistoja Suomen lipun väreillä.

Sinivalkoinen Tuomiokirkko

Jäätaidetta Kilpisjärvellä

Sinivalkoinen Saana

En itse osaa ajatella parempaa maata asua. Ajattelen nyt itseni kannalta, eri mieltä saa vapaasti olla. Tuota eri mieltä olemisen vapautta osoittaa myös itsenäisyyspäivään liittyvät mielenosoitukset, joita tuntuu olevan vuosi vuodelta enemmän. Meillä on varaa sallia erilaisia mielipiteitä.

Tämä on ollut minulle paras maa elää. Tulevaisuudesta en tiedä mutta luulenpa, että olen saanut elää parhaan ajanjakson itsenäisen Suomen historiaa. En ole joutunut kokemaan sotien kauhuja, en kokemaan pula-aikoja, olen saanut syntyä voimakkaan uudelleenrakentamisen vuosiin. Tekemätöntä työtä on riittänyt ja toivottavasti riittää jatkossakin vaikka maailma tuntuu nykyään muuttuvan kiihtyvään tahtiin. Jossain vaiheessa varmaan alan ajatella, että "ennen kaikki oli paremmin". Silloin olen tainnut tulla vanhaksi...