Tuskin ketjun heikoin lenkki

Aamukahviretki Oravivuorelle, jolta löytyi maailmanperintöä.

Jos tänä kesänä on ollut vaikeata ehtiä tekemään luontoretkiä, niin vaikeata on näköjään löytää aikaa edes niistä vähistä kirjoittamiselle. Reilu viikko sitten kuitenkin tuli aamu, jolloin päätin pakata reppuun aamukahvitarpeet ja lähdin ulos.

Tällainen myöhäistetty kahvinjuonti sopii minulle oikein hyvin, koska en aamuvirkkuna herätäkseni tarvitse kahvia. Usein nautin kahvini vasta jonkin ajan kuluttua varsinaisen aamiaisen syömisestä.

Yhdellä tuttavallani oli muuten tapana Helsingin keskustassa asuessaan laskeutua kerrostaloasunnostaan alas talon ulkoportaille aamukahvittelemaan. Varsinkin auringon paistaessa oli mukava hörppiä kahvia ja seurata jalkakäytävällä kulkevien hymyyn kaartuvia suupieliä. Moni "mukatuppisuu" helsinkiläinen päästi suustaan spontaanisti huomenen!

Jyväskylän lähialueet alkavat olla jo aikalailla kolutut mutta yksi käymätön paikka muistui vielä mieleen: Oravivuori 9-tien varressa Korpilahdella. Paikallislehdistä olen lukenut siitä joitakin juttuja, mutta ohi on aina tullut ajettua. Nyt suuntasin ihan tarkoituksella sinne.

9-tieltä on opastus perille asti. Vähän ennen kääntymistä Oravivuorelle johtavalle hiekkatielle on levähdyspaikka, jonka kyltistä lukaisin huolimattomasti pitkähkön tarinan kolmiomittauksesta ja jostain Struven ketjusta. Vasta kotona tätä juttua kirjoittaessani ymmärsin tämän Struven ketjun merkityksen!

Struven ketju

Oravivuori

Heti parkkipaikalta lähtee polku nousemaan ylös rinnettä. Polku on melko helppoa kuljettavaa, mutta paikoin jyrkähkö ylämäki saattaa olla joillekin raskasta. Sopivin välein on levähdyspenkkejä, joiden yhteydessä oleviin viittoihin on hauskasti merkitty tähän asti kuljettu ja jäljellä oleva matka. Pahimpaan nousukohtaan on rakennettu kunnon portaat.

Ylhäältä reilun 190 metrin korkeudesta avautuu hienot näkymät Päijänteelle ja ympäröivään maastoon. Vielä hienommat näkymät on vuoren laelle rakennetusta tornista.

Oravivuori kolmiomittaustorni

Kotona katsellessani näitä kuvia tarkemmin, huomasin että torni muodostuukin kahdesta sisäkkäisestä tornista. Sisemmän tornin huippu ja sen mittalaitepöytä menevät ulomman tornin näköalatasanteen reiästä läpi.

Vasta kavuttuani torniin ja siellä aikani maisemia ihailtuani maltoin asettua aamukahvipöytään. Tämän voi ottaa ihan kirjaimellisesti. Tornin juurella on nimittäin lankkupöytä ja penkit, joiden ääressä evästely käy mukavasti. Siinä istuskellessani kiinnitin huomiota vanhoihin rakennelmiin pöydän läheisyydessä. Tuntui selvää historian siipien havinaa - tai sitten se oli vain leppoisa kesätuuli.

Maanmittauslaitoksen sivuilta löysin:

"Saksalaissyntyinen tähtitieteilijä Friedrich George Wilhelm Struve päätti 1800-luvun alkupuolella selvittää tarkemmin Maapallon kokoa ja muotoa kolmiomittauksilla.

Struven ketjuksi nimetyn kolmioketjun mittaukset aloitettiin vuonna 1816 ja saatiin päätökseen vuonna 1855. Ketju muodostuu 258 peruskolmiosta ja 265 peruspisteestä. Pohjoisin piste sijaitsee Norjassa lähellä Hammerfestia ja eteläisin Mustanmeren tuntumassa Ukrainassa.

Struven mittausketju otettiin vuonna 2005 Unescon Maailmanperintöluetteloon. Ketjun mittauspisteitä on kymmenessä maassa: Norja, Ruotsi, Suomi, Venäjä, Viro, Latvia, Liettua, Valko-Venäjä, Ukraina ja Moldova. Kohde hyväksyttiin Maailmanperintöluetteloon näiden maiden yhteisen esityksen pohjalta.

Suojeltavaksi kohteeksi on valittu 34 mittauspistettä. Niistä kuusi sijaitsee Suomen alueella: Stuorrahanoaivi lähellä Norjan rajaa, Aavasaksa ja Alatornion kirkko Länsi-Lapissa, Oravivuori Korpilahdella sekä Tornikallio Lapinjärven Porlammilla ja Mustaviiri Pyhtään saaristossa.

Myöskin monessa muussa maassa ketjun pisteistö on luonut pohjan käytännön kartoitustyölle. Tähän on ollut hyvät mahdollisuudet erityisesti siitä syystä, että koko työ on erittäin tarkasti dokumentoitu."

Hienoa herra Struve!

Perheeni muista kuvista löytyi Tarton tähtitornista otettu kuva. Tähtitornin toimintaa johti 1820-1839, kukas muukaan kuin F.G.W. Struve!

Tarton tähtitorni

Menomatkalla olin huomannut oikealle alas lähtevän polun. Viitassa luki "kummeli". Olenhan minä veneillessäni kummeleita nähnyt mutten ymmärtänyt mitä sillä oli tämän Oravivuoren kanssa tekemistä. Koska ilma oli mukava eikä ollut kiire mihinkään, tuo kummelin arvoitus oli tietysti selvitettävä.

Matkaa kummelille oli taas noin kilometri. Helpohkoa polkua, joka laskeutui alas Päijänteen rantaan. Ja rannassa oli kuin olikin nätti valkoinen kummeli.

Ensin kasvojen pesu rannassa, sitten oli aika avata mukana tuotu mansikkarasia. Aurinko lämmitti, mansikat maistui ja pikku luontoretki oli tehnyt tehtävänsä; oli nähty lähiluontoa upeine maisemineen, saatu sopivasti liikuntaa ja sivistytty hieman kolmiomittauksen historialla.