Kävin alkuviikosta Tampereella. Juteltiin etupenkillä vieressäni istuvan tuttavani kanssa niitä näitä. Aina silloin tällöin ihastelin ääneen lumikuurasta valkoisia puita tien vierillä. Sääolot olivat olleet lumisateen aikana sellaiset, että lumi oli tarttunut jokaiseen oksaan, pieneenkin. Jopa puiden rungot olivat saaneet valkoista kuorrutusta.
Taisin mainita hänelle, että pidän marraskuusta. Hänkin myönsi, että luonto oli juuri nyt erityisen kaunis, mutta hänen mielestään koko marraskuun voisi poistaa kalenterista. Minä taas keksisin monta turhempaa kuukautta, jos nyt jotain olisi pakosta poistettava. Mieluummin ei mitään, jokaisella ajankohdalla on oma viehätyksensä ja luonteenpiirteensä.
Hänelle ja teille muille haluan näyttää kolme päivää sitten toisen autoiluni ohessa ottamiani kuvia. Olin tulossa Kuopiosta päin puolen päivän jälkeen. Ensilumi oli satanut pari yötä aikaisemmin Keski-Suomeen ja maisema oli hieno vähitellen hämärtyvässä päivässä.
"Suonenjoen vuoriston" kohdalla muistin seikkailuni 30.12.2013 siellä. Tai olenhan minä sen koko ajan muistanut. Olen jopa suunnitellut joskus palaavani noille kukkuloille, mutta jälleen oli ajettava ohi. Ei ollut varusteita enkä ollut muutenkaan ajallisesti varustautunut sellaiseen. Silti mikään ei estänyt minua poikkeamasta Korkeaniementielle - ei edes 15-20 cm auraamaton lumi tiellä. Puskin auton pohja lunta höyläten eteenpäin niin pitkälle, että sain auton käännettyä turvallisesti jäämättä kiinni. Kävi kyllä mielessä, että tuliko tällä kertaa taas joku seikkailu..
Nämä kuvat ovat Kourujärvi, Kallio-Kourujärvi ja Kapee -nimisten järvien rannoilta otettuja. Puhukoot kuvat ensin, sitten minä sanon muutaman sanan..
 |
| Kourujärvi levähdyspaikalta nähtynä |
 |
| Kourujärvi levähdyspaikalta nähtynä |
 |
| Kallio-Kourujärvi Korkeaniementieltä |
 |
| Kallio-Kourujärvi Korkeaniementieltä |
 |
| Kallio-Kourujärvi Korkeaniementieltä |
 |
| Kapee levähdyspaikalta nähtynä |
 |
| Kapee levähdyspaikalta nähtynä |
Olen monen mielestä jo tarpeeksi ylistänyt marraskuuta. Uskallan jatkaa vielä vähän. Varsinkin tällaiset näkymät ennen vesistöjen jäätymistä ovat upeita. Keväällähän jää sulaa vahitellen eikä rantaviiva erotu tummasta vedestä näin selväpiirteisesti. Ymmärrän kyllä loskan ja syysmyrskyjen aiheuttaman inhon ihmisissä. Viime vuosina sellaisia ei tosin ole marraskuussa näkynyt, ainakaan täällä Keski-Suomessa. Niitä tapaa enemmänkin aikaisemmin syksyllä. Pois on tuulen pitkin maata juoksuttamat kahisevat lehdet, muuttomatkallaan kiirehtivät lintuparvet. Lintujen laulu on vaiennut jo aika päiviä sitten, ei näy syksyn ruskan värikkyyttä, ei liioin paljoa lumen valkeuttakaan. On vain hiljaisuutta, rauhaa ja harmaan hienoja sävyjä. Jonkun tulevan odotusta, sellaisen joka tulee joskus - jos on tullakseen...
Sellainen on minun marraskuuni!
