16.6.2016

Taas messuiltiin.. ja osteltiin

Riihimäen erämessuilla 10.6.2016

Ja tapahtui niinä päivinä, että koko retkeilevä kansa oli kokoontuva Riihimäen Urheilupuistoon. Oli koittanut jälleen Joka Toinen Vuosi ja siellä oli pidettävä suuret Erämessut, kuten tapana oli ollut jo yli 20 kertaa. Ja hyvin moni tuli, minä jonon jatkona.

Torstaina, messujen avajaispäivänä, oli sateista eikä aikatauluihini muutenkaan sopinut messuilu silloin. Perjantaina suuntasin Riihimäkeä kohti ja olinkin aidan takana kymmenien muiden kanssa jonottamassa sisään. Muistin virheellisesti messujen aukeavan jo klo 10 mutta oikea aika olikin vasta klo 11. Olipa aikaa seisoskella jonossa ja katsella aidan raosta näytteilleasettajien messuvalmisteluja. Viimeksihän vähän lupailin jäädäkin aidan turvallisemmalle puolelle, jottei olisi tullut hankittua mitään tarpeetonta. Tai kuka sitä nyt tarpeetonta..

Aidanraosta jo näin heti jotain mielenkiintoista: pieniä lyhyehköjä pulleita kajakkeja vai miksi noita nyt kutsuisi. Tupaten täynnä erikoista varustusta, yhdessä oli jopa purjeet!


Itselläni on taipumusta viritellä omia varusteitani niin, että niiden käytöstä tulisi mahdollisimman monipuolista ja laajentaisi niiden alkuperäistä käyttöajatusta pidemmälle. Olen lisännyt omaan kanoottiini hankaimet ja pohjalle puisen soutualustan. Näin inkkarikanootilla pystyy yksinkin liikkumaan kätevästi.


Kuitenkaan ihan tällaista varustelutasoa en olisi voinut kuvitella näkeväni. Tämä kajakki on poljettava, tietysti myös melottava mutta polkiessa jää kädet vapaaksi kalastamiseen. Oli kaikuluotainta ym sähköistä härpäkettä, joten näyttää kalojen mahdollisuudet kaventuvan ainakin siltä osin. Varusteet saa irti, jolloin kajakki kevenee ja nostaminen auton katolle on helpompaa. Itse en ole kummoinenkaan kalamies, joten kuvittelin itseni melom.. eikun polkemaan tällaisella hiljalleen, kamera kädessä laukaisuvalmiina..


En muista, näkyikö viime kerralla jo SUP-lautoja, mutta nythän suppailu on tullut muoti-ilmiöksi. Tässä uimalan alueelta bongattuja lautoja. Tämäkin voisi tietysti olla ihan kivaa puuhaa, muttei kaikkea ehdi..


Olen tottunut ICT-maailmassa siihen, että 2 vuotta on pitkä aika ja sinä aikana moni asia ehtii muuttua. Koska tämä juttuni lähti nyt kulkemaan siihen suuntaan, mikä oli messuilla uutta viime kertaan nähden, niin jatketaan samalla linjalla. Olen varma, että fat-bikeja eli läskipyöriä ei viimeksi näkynyt. Nyt niille oli varattu jopa oma koeajorata.


Täytyy paljastaa, että tällaista läskipyörää olen haaveillut. Kunnollisten pyörien hinta on kuitenkin sen verran korkea, että se hillitsee mielihaluja. Olen aina pitänyt pyöräilystä ja ajanut monta pyörää loppuun. Nykyinen maastopyöräni on kuitenkin vielä sen verran hyvässä kunnossa, ettei uusille hankinnoille ole oikein perusteita. Lisäksi sitäkin olen ehtinyt tuunailla paremmaksi..


Telttoja oli entiseen tapaan näytillä ainakin kolmessa eri paikassa, joten telttaa tarvitsevalle tarjoutui hienot mahdollisuudet niiden keskinäiseen vertailuun.


Asuntovaunuissa käytetään etutelttoja mutta Jeep oli näköjään keksinyt peräteltan. En mennyt kysymään teltan hintaa, kun minulla ei ole Jeeppiä. Enkä kysynyt tuleeko teltan mukana auto..


Sitten jotain minulle ennennäkemätöntä. En tiedä onko tämä riippumatto, jossa on hyttysverkkokatto vai puihin ripustettava verkkokattoinen teltta. Sisään mentiin pohjassa olevasta aukosta. Joka nurkassa oli taljat, joilla se pingotettiin kireälle puiden väliin. Ihan ohuet koivunvesat eivät siis riitä pitämään tätä hökötystä yläilmoissa, mikä rajaa vähäsen käyttöä. Yhdessä istui sisällä kaksi aikuista, jotka kokeilivat heijaamalla teltan vakavuutta. Tukevalta tuntui, mutta enpä tiedä. No, ainakaan muurahaiset eivät pääse helpolla yöseuraksi.


Yksi uusi järjestely tämänvuotisilla messuilla oli Nuotiopiiri ja sen yhteydessä tapahtuva retkihenkisten facebook-ryhmien kokoontuminen. Itseäni kiinnosti kovasti tavata risukeitinporukkaa ja päästä yhdessä vaihtamaan kuulumisia ja kokemuksia.


Siinä niitä sitten oli pitkin nurmikkoa, itsetehtyjä ja kaupasta ostettuja. Ja mielenkiinto oli taattu. Itse kertoilin useammallekin kiinnostuneelle mistä asiassa oikein oli kyse. Olen varma, että taas saatiin monta uutta risukeitinkäyttäjää ja vähintään yhtä monelle asia jäi ajatuksiin muhimaan.


Entisellä paikallaan myyntikojujen rivistössä oli tuttu muovipussikauppias. Nyt jäin pitemmäksi aikaa "soittamaan suutani" leppoisan myyjän kanssa, jolle sanoin ostaneeni häneltä viime kerrallakin pusseja ja kokojen olleen sopivia. Hän totesikin kymmenien vuosien kokemuksellaan tietävänsä, mitä pussikokoja emännät taloudessaan tarvitsevat. Lisäksi hänen tekemänsä nipputarjous oli hinnaltaan varsin houkutteleva! Sovin tulevani seuraaville messuille ainakin pusseja ostamaan, jos emme tapaisi sitä ennen joillain muilla messuilla tai markkinoilla. Koska tässä jutussa on vilahdellut tuotemerkkejä, niin mainitaan nyt näiden mainioiden muovipussien valmistajakin. Se on Kuitulinja.

Ihan tähän ei hankinnat tälläkään kertaa jääneet. Ostin pari karttaa, jotka on valmistettu uudesta Tyvek-materiaalista. Ovat paperinohuita mutta kestävät kosteutta ja ovat repeämättömiä. Niin, ja Retkilehden tutustumistarjoukseen tartuin..

Taas kului päivä mukavasti savun ja loimulohen tuoksussa ihmisvilinää katsellen, näytteilleasettajien kanssa keskustellen ja myös kokemuksia muiden messuvieraiden kanssa jakaen. Tällainen messureissu tällä kertaa!