Taas messuiltiin.. ja osteltiin

Riihimäen erämessuilla 10.6.2016

Ja tapahtui niinä päivinä, että koko retkeilevä kansa oli kokoontuva Riihimäen Urheilupuistoon. Oli koittanut jälleen Joka Toinen Vuosi ja siellä oli pidettävä suuret Erämessut, kuten tapana oli ollut jo yli 20 kertaa. Ja hyvin moni tuli, minä jonon jatkona.

Torstaina, messujen avajaispäivänä, oli sateista eikä aikatauluihini muutenkaan sopinut messuilu silloin. Perjantaina suuntasin Riihimäkeä kohti ja olinkin aidan takana kymmenien muiden kanssa jonottamassa sisään. Muistin virheellisesti messujen aukeavan jo klo 10 mutta oikea aika olikin vasta klo 11. Olipa aikaa seisoskella jonossa ja katsella aidan raosta näytteilleasettajien messuvalmisteluja. Viimeksihän vähän lupailin jäädäkin aidan turvallisemmalle puolelle, jottei olisi tullut hankittua mitään tarpeetonta. Tai kuka sitä nyt tarpeetonta..

Aidanraosta jo näin heti jotain mielenkiintoista: pieniä lyhyehköjä pulleita kajakkeja vai miksi noita nyt kutsuisi. Tupaten täynnä erikoista varustusta, yhdessä oli jopa purjeet!

Itselläni on taipumusta viritellä omia varusteitani niin, että niiden käytöstä tulisi mahdollisimman monipuolista ja laajentaisi niiden alkuperäistä käyttöajatusta pidemmälle. Olen lisännyt omaan kanoottiini hankaimet ja pohjalle puisen soutualustan. Näin inkkarikanootilla pystyy yksinkin liikkumaan kätevästi.

Kuitenkaan ihan tällaista varustelutasoa en olisi voinut kuvitella näkeväni. Tämä kajakki on poljettava, tietysti myös melottava mutta polkiessa jää kädet vapaaksi kalastamiseen. Oli kaikuluotainta ym sähköistä härpäkettä, joten näyttää kalojen mahdollisuudet kaventuvan ainakin siltä osin. Varusteet saa irti, jolloin kajakki kevenee ja nostaminen auton katolle on helpompaa. Itse en ole kummoinenkaan kalamies, joten kuvittelin itseni melom.. eikun polkemaan tällaisella hiljalleen, kamera kädessä laukaisuvalmiina..

En muista, näkyikö viime kerralla jo SUP-lautoja, mutta nythän suppailu on tullut muoti-ilmiöksi. Tässä uimalan alueelta bongattuja lautoja. Tämäkin voisi tietysti olla ihan kivaa puuhaa, muttei kaikkea ehdi..

Olen tottunut ICT-maailmassa siihen, että 2 vuotta on pitkä aika ja sinä aikana moni asia ehtii muuttua. Koska tämä juttuni lähti nyt kulkemaan siihen suuntaan, mikä oli messuilla uutta viime kertaan nähden, niin jatketaan samalla linjalla. Olen varma, että fat-bikeja eli läskipyöriä ei viimeksi näkynyt. Nyt niille oli varattu jopa oma koeajorata.

Täytyy paljastaa, että tällaista läskipyörää olen haaveillut. Kunnollisten pyörien hinta on kuitenkin sen verran korkea, että se hillitsee mielihaluja. Olen aina pitänyt pyöräilystä ja ajanut monta pyörää loppuun. Nykyinen maastopyöräni on kuitenkin vielä sen verran hyvässä kunnossa, ettei uusille hankinnoille ole oikein perusteita. Lisäksi sitäkin olen ehtinyt tuunailla paremmaksi..

Telttoja oli entiseen tapaan näytillä ainakin kolmessa eri paikassa, joten telttaa tarvitsevalle tarjoutui hienot mahdollisuudet niiden keskinäiseen vertailuun.

Asuntovaunuissa käytetään etutelttoja mutta Jeep oli näköjään keksinyt peräteltan. En mennyt kysymään teltan hintaa, kun minulla ei ole Jeeppiä. Enkä kysynyt tuleeko teltan mukana auto..

Sitten jotain minulle ennennäkemätöntä. En tiedä onko tämä riippumatto, jossa on hyttysverkkokatto vai puihin ripustettava verkkokattoinen teltta. Sisään mentiin pohjassa olevasta aukosta. Joka nurkassa oli taljat, joilla se pingotettiin kireälle puiden väliin. Ihan ohuet koivunvesat eivät siis riitä pitämään tätä hökötystä yläilmoissa, mikä rajaa vähäsen käyttöä. Yhdessä istui sisällä kaksi aikuista, jotka kokeilivat heijaamalla teltan vakavuutta. Tukevalta tuntui, mutta enpä tiedä. No, ainakaan muurahaiset eivät pääse helpolla yöseuraksi.

Yksi uusi järjestely tämänvuotisilla messuilla oli Nuotiopiiri ja sen yhteydessä tapahtuva retkihenkisten facebook-ryhmien kokoontuminen. Itseäni kiinnosti kovasti tavata risukeitinporukkaa ja päästä yhdessä vaihtamaan kuulumisia ja kokemuksia.

Siinä niitä sitten oli pitkin nurmikkoa, itsetehtyjä ja kaupasta ostettuja. Ja mielenkiinto oli taattu. Itse kertoilin useammallekin kiinnostuneelle mistä asiassa oikein oli kyse. Olen varma, että taas saatiin monta uutta risukeitinkäyttäjää ja vähintään yhtä monelle asia jäi ajatuksiin muhimaan.

Entisellä paikallaan myyntikojujen rivistössä oli tuttu muovipussikauppias. Nyt jäin pitemmäksi aikaa "soittamaan suutani" leppoisan myyjän kanssa, jolle sanoin ostaneeni häneltä viime kerrallakin pusseja ja kokojen olleen sopivia. Hän totesikin kymmenien vuosien kokemuksellaan tietävänsä, mitä pussikokoja emännät taloudessaan tarvitsevat. Lisäksi hänen tekemänsä nipputarjous oli hinnaltaan varsin houkutteleva! Sovin tulevani seuraaville messuille ainakin pusseja ostamaan, jos emme tapaisi sitä ennen joillain muilla messuilla tai markkinoilla. Koska tässä jutussa on vilahdellut tuotemerkkejä, niin mainitaan nyt näiden mainioiden muovipussien valmistajakin. Se on Kuitulinja.

Ihan tähän ei hankinnat tälläkään kertaa jääneet. Ostin pari karttaa, jotka on valmistettu uudesta Tyvek-materiaalista. Ovat paperinohuita mutta kestävät kosteutta ja ovat repeämättömiä. Niin, ja Retkilehden tutustumistarjoukseen tartuin..

Taas kului päivä mukavasti savun ja loimulohen tuoksussa ihmisvilinää katsellen, näytteilleasettajien kanssa keskustellen ja myös kokemuksia muiden messuvieraiden kanssa jakaen. Tällainen messureissu tällä kertaa!

Erämessuilua ja päätösten tekoa

Käynti erämessuilla Riihimäellä 5.6.2014

Olen jo oppinut odottamaan joka toinen vuosi pidettäviä Riihimäen erämessuja. Auton nokka kääntyi tänäkin vuonna kohti etelää. Muista erämessuista minulla ei olekaan kokemuksia. Voisi vaihteeksi tietysti käydä kokemassa tunnelmia jossain muuallakin. (Hyviä vinkkejä otetaan vastaan!) Taas on kehuttava Jyväskylää sijaintinsa vuoksi. Voi lähteä mihin suuntaan tahansa putoamatta mereen tai joutumatta ulkomaille. Kaikkialle on suunnilleen yhtä pitkä matka - Lappiin kylläkin vähän pitempi. Helsinkikin on omalla tavallaan mukava paikka mutta sijaitsee vähän syrjässä..

Yksi syy lähteä täältä Riihimäelle on mahdollisuus ajella vanhaa nelostietä pitkin. Muistaakseni jonnekin 1990-luvulle asti nelostie kulki Päijänteen länsipuolella Padasjoki-Kuhmoinen-Jämsä -reittiä vaikka suurin osa kulkijoista vähitellen alkoi käyttää Hartola-Joutsa-Toivakka -reittiä. Sittemminhän nelostie on virallisesti linjattu kulkemaan Päijänteen itäpuolelta. Länsipuolella on vähän liikennettä, kauniita maisemia ihastuttavine järvineen, kivoja levähdyspaikkoja ja nautittava tien muoto. Puuttuu itäpuolen leveät ohituskaistat ja kaikkinainen kiireen tuntu. Koska käyn usein Helsingissä ja yleensä tulee totuttuun tapaan ajettua itäpuolta, päätin seuraavan kerran mennä tätä "nostalgiareittiä" pitkin.

Toinen päätökseni, jonka näköjään teen aina joka toinen vuosi ajaessani Padasjoen jälkeen Evon ohi, on joskus käydä tutustumassa Evon maisemiin. Miten noin hienolta tuntuva seutu on jäänyt muiden reissujeni jalkoihin? Sitten vielä kolmas päätös. Jossain vilahti viitta "Luopioinen" ja tietysti aion joskus mennä äitini synnyinpaikkoja kiertelemään. Äitini isoäiti oli muuten Padasjoelta kotoisin, joten jossain etäisten juurieni seutuvilla ajelin.

Tällä kertaa olin liikkeellä yksin ja saatoin säätää aikatauluni vapaasti. Ajattelin välttää ihmispaljouden ja ruuhkan ja tullakin heti ensimmäisenä päivänä messuille. Ihmettelin kun paljon ennen messupaikkaa ja varttitunti messujen aukeamisen jälkeen autojono alkoi madella. Miten arkipäivänä ja heti avajaiskellonlyömällä täällä on jo näin paljon ihmisiä? Pysäköintilipun myyjä sanoi: "Tällaista täällä on aina avajaispäivänä!" Autojen ja ihmisten paljoudesta huomaa, että Riihimäki on hyvien kulkuyhteyksien varrella ja lähellä isoja asutuskeskuksia.

Heti sisääntulon läheisyydessä on telttakylä. Kymmeniä telttoja pystytettyinä vieri viereen nurmikolle. Mahtava tilaisuus telttojen keskinäiseen vertailuun ja myöskin kokeiluun. Muistan joskus vuosia sitten itsekin oikaisseeni muutamiin telttoihin ja miettineeni, että olisiko se tämä vai tuo toinen.

Ensimmäistä kertaa näin näin suuren teltan. Joku vieressä olija luonnehtikin telttaa sanoilla "kolme huonetta ja keittiö". Se kolmas huone ei tästä näy ja keskellä oleva keittiökin vain osittain. Tätä telttaa ei ole kyllä tarkoitettu pitkällä patikkaretkellä mukana kuljetettavaksi.

Tämä sen sijaan kulkisi kätevästi vaikka takin taskussa. Jäin miettimään miten tämä toimisi jossain puuttomassa tunturissa. Tuossa katoskankaassa oli vain neljä kiinnityspistettä. Oli varmaan tarkoitettu käytettäväksi riippumaton kanssa juuri tuolla esitetyllä tavalla. Kannattaa hommata iso louevaate, jossa on useita kiinnitysrenkaita, niin siitä saa tarvittaessa monipuolisempia virityksiä.

Yksi syy heti avajaispäivänä paikalle tuloon, on ehkä mahdollisuus tehdä varauksia esittelytuotteista. Ne myydään messujen jälkeen huomattavalla alennuksella. Eihän esimerkiksi teltta suuresti kärsi muutaman päivän pystytettynä olemisesta. Mahdolliset likatahratkin saa pois pyyhkäisemällä. Tai makuupussi riippuessaan esittelytelineessä.

Itse olen ostanut kolme makuupussia Riihimäeltä ja hinta oli muistaakseni vain kolmasosa normaalihinnasta. Tällä kertaa osasin varoa makuupussikojua ja kiersin sen kaukaa. Olin muutenkin päättänyt olla ostamatta mitään ja keskittyä vain messujen katseluun. Tavallisessa marketissakin kun on aina pakko kurvata ostoskärryillä retkiosaston hyllyjen välistä ja sipaista kädellä jotain juomapulloa tai ruokailusettiä. Tällaisessa retkeilijän tavarataivaassa saa todella varoa itseään.

Tässä kuvia ee-loppuisesta internet-osoitteesta päätellen Virossa tehdyistä puurakennelmista.

Enpä ole nähnyt sympaattisemman näköistä leikkimökkiä. Kuvasta ei näy sitä, että mökissä on sisällä ainakin kolme pikku vekaraa! Ulos kuului vain iloista kikatusta.

Puutarhakeinut ja pöydät olivat myös vankan ja upean näköisiä. En huomannut hintoja mutta tuollainen keinu taitaa kestää ihmisiän. Ja on ulkonäöltään jotain muuta kuin rautakauppojen painekyllästetyt lautahökötykset.

Viime jutussani veistelin pitkospuita ja tästä messujen ilmeeseen loistavasti sopivasta kahvipisteen aidasta sain taas uusia rakennusideoita.

Riihimäen sotilaskotiyhdistys oli perinteisesti paikalla ja munkkikahvit näytti tekevän kauppaansa, mutta nyt paikalla oli myös vähän järeämpää ja itselleni ennen näkemätöntä kalustoa. Tässä on ITO12-ohjuslavetti Sisun maastokuorma-autoalustalla.

Erikoinen ja ennen näkemätön oli myös tämä vehje. Kuvasta taitaa erottua osoite, josta löytyy lisätietoa. Armeijalla ei kuitenkaan ole maastovärityksestä huolimatta tämän kanssa mitään tekemistä. Vene? Piilokoju? Asuntovaunu? En osaa todellakaan sanoa muuta kuin mielenkiintoinen vehje.

Moni tulee varmaan vaan viettämään kesäistä päivää erä- ja luontohenkiseen ympäristöön ja tunnelmoimaan. Ilmassa onkin vähän väliä joku savukiehkura tai loimulohen houkutteleva tuoksu. Tarjolla on monenlaista suuhunpantavaa ja maistiaista. Niin, ja tietysti se jokaisista "kissanristiäisistä" löytyvä metrilakujen myyntipiste.

Uima-altaat ovat messujen ajaksi saaneet ihan uutta käyttöä. Sinne on tuotu moottoriveneitä ja rakennettu laituri. Laiturilta ja veneistä pidetään kalastusesityksiä.

Jostain kuulin, että joka toinen ihminen harrastaa kalastusta Suomessa. Nyt nämä jokatoiset näyttivät kaikki tulleen tänne Riihimäelle ja kurottelivat toistensa olkien yli nähdäkseen esityksen.

Se sopi minulle, koska penkeiltä löytyi hyvin tilaa istahtaa kahvimukilliselle, joka vielä löytyi evästermoksestani.

Siinä sitten ihmismuurin selkiä katsellessani hörpin kahvia ja kuuntelin allasalueella kaikuvaa ääntä: "Ensin suoristetaan siima, sitten vavan kärki lähelle vettä, nosto ylös ja jalaksen muotoisen kuvion piirto sivulle, sitten vippaus kädellä kuin heittäisit perunan haarukasta - helppoa kuin heinänteko." Pahus, tuon olisin sittenkin halunnut nähdä! Olen aina ihmetellyt miten perhokalastajat saavat pitkän kevyen näköisen siiman pysymään ilmassa monella mutkalla ja sitten lentämään kauas veteen. Itse tuskin saan painavan metalliuistimen lentämään mihinkään.

Muutama vuosi sitten mukanani oli pari innokasta kalastuksen harrastajaa ja he noituivat poislähtiessään, kun muovipussit pullottivat uistinta, siimaa ja raksikoukkua, että tarvitseekohan näitä kaikkia loppujen lopuksi. Minä kun en ole kummoinenkaan kalastaja, niin mielestäni uistin tai kaksi riittää. En minä ole niilläkään mitään saanut, joten niissäkin on jo liikaa.

Entä ostamattomuuspäätökseni? Aika hyvin meni! Mukaan ei tarttunut kuin kolme rullaa erikokoisia elintarvikemuovisia pakaste- ja säilytyspusseja. Niitähän aina tarvitsee. Samoin kuin retkipyyhettä ja kevytreppua, jotka "löytyivät ihan vahingossa" ja joita en ennen tätä ollut tiennyt tarvitsevani. Pitää kai vuonna 2016 varustautua kunnon kauko-objektiivilla ja tyytyä ottamaan kuvia ulkopuolelta vaikka verkkoaidan reikien läpi!