Erämessuilua ja päätösten tekoa

Käynti erämessuilla Riihimäellä 5.6.2014

Olen jo oppinut odottamaan joka toinen vuosi pidettäviä Riihimäen erämessuja. Auton nokka kääntyi tänäkin vuonna kohti etelää. Muista erämessuista minulla ei olekaan kokemuksia. Voisi vaihteeksi tietysti käydä kokemassa tunnelmia jossain muuallakin. (Hyviä vinkkejä otetaan vastaan!) Taas on kehuttava Jyväskylää sijaintinsa vuoksi. Voi lähteä mihin suuntaan tahansa putoamatta mereen tai joutumatta ulkomaille. Kaikkialle on suunnilleen yhtä pitkä matka - Lappiin kylläkin vähän pitempi. Helsinkikin on omalla tavallaan mukava paikka mutta sijaitsee vähän syrjässä..

Yksi syy lähteä täältä Riihimäelle on mahdollisuus ajella vanhaa nelostietä pitkin. Muistaakseni jonnekin 1990-luvulle asti nelostie kulki Päijänteen länsipuolella Padasjoki-Kuhmoinen-Jämsä -reittiä vaikka suurin osa kulkijoista vähitellen alkoi käyttää Hartola-Joutsa-Toivakka -reittiä. Sittemminhän nelostie on virallisesti linjattu kulkemaan Päijänteen itäpuolelta. Länsipuolella on vähän liikennettä, kauniita maisemia ihastuttavine järvineen, kivoja levähdyspaikkoja ja nautittava tien muoto. Puuttuu itäpuolen leveät ohituskaistat ja kaikkinainen kiireen tuntu. Koska käyn usein Helsingissä ja yleensä tulee totuttuun tapaan ajettua itäpuolta, päätin seuraavan kerran mennä tätä "nostalgiareittiä" pitkin.

Toinen päätökseni, jonka näköjään teen aina joka toinen vuosi ajaessani Padasjoen jälkeen Evon ohi, on joskus käydä tutustumassa Evon maisemiin. Miten noin hienolta tuntuva seutu on jäänyt muiden reissujeni jalkoihin? Sitten vielä kolmas päätös. Jossain vilahti viitta "Luopioinen" ja tietysti aion joskus mennä äitini synnyinpaikkoja kiertelemään. Äitini isoäiti oli muuten Padasjoelta kotoisin, joten jossain etäisten juurieni seutuvilla ajelin.

Tällä kertaa olin liikkeellä yksin ja saatoin säätää aikatauluni vapaasti. Ajattelin välttää ihmispaljouden ja ruuhkan ja tullakin heti ensimmäisenä päivänä messuille. Ihmettelin kun paljon ennen messupaikkaa ja varttitunti messujen aukeamisen jälkeen autojono alkoi madella. Miten arkipäivänä ja heti avajaiskellonlyömällä täällä on jo näin paljon ihmisiä? Pysäköintilipun myyjä sanoi: "Tällaista täällä on aina avajaispäivänä!" Autojen ja ihmisten paljoudesta huomaa, että Riihimäki on hyvien kulkuyhteyksien varrella ja lähellä isoja asutuskeskuksia.

Heti sisääntulon läheisyydessä on telttakylä. Kymmeniä telttoja pystytettyinä vieri viereen nurmikolle. Mahtava tilaisuus telttojen keskinäiseen vertailuun ja myöskin kokeiluun. Muistan joskus vuosia sitten itsekin oikaisseeni muutamiin telttoihin ja miettineeni, että olisiko se tämä vai tuo toinen.

Ensimmäistä kertaa näin näin suuren teltan. Joku vieressä olija luonnehtikin telttaa sanoilla "kolme huonetta ja keittiö". Se kolmas huone ei tästä näy ja keskellä oleva keittiökin vain osittain. Tätä telttaa ei ole kyllä tarkoitettu pitkällä patikkaretkellä mukana kuljetettavaksi.

Tämä sen sijaan kulkisi kätevästi vaikka takin taskussa. Jäin miettimään miten tämä toimisi jossain puuttomassa tunturissa. Tuossa katoskankaassa oli vain neljä kiinnityspistettä. Oli varmaan tarkoitettu käytettäväksi riippumaton kanssa juuri tuolla esitetyllä tavalla. Kannattaa hommata iso louevaate, jossa on useita kiinnitysrenkaita, niin siitä saa tarvittaessa monipuolisempia virityksiä.

Yksi syy heti avajaispäivänä paikalle tuloon, on ehkä mahdollisuus tehdä varauksia esittelytuotteista. Ne myydään messujen jälkeen huomattavalla alennuksella. Eihän esimerkiksi teltta suuresti kärsi muutaman päivän pystytettynä olemisesta. Mahdolliset likatahratkin saa pois pyyhkäisemällä. Tai makuupussi riippuessaan esittelytelineessä.

Itse olen ostanut kolme makuupussia Riihimäeltä ja hinta oli muistaakseni vain kolmasosa normaalihinnasta. Tällä kertaa osasin varoa makuupussikojua ja kiersin sen kaukaa. Olin muutenkin päättänyt olla ostamatta mitään ja keskittyä vain messujen katseluun. Tavallisessa marketissakin kun on aina pakko kurvata ostoskärryillä retkiosaston hyllyjen välistä ja sipaista kädellä jotain juomapulloa tai ruokailusettiä. Tällaisessa retkeilijän tavarataivaassa saa todella varoa itseään.

Tässä kuvia ee-loppuisesta internet-osoitteesta päätellen Virossa tehdyistä puurakennelmista.

Enpä ole nähnyt sympaattisemman näköistä leikkimökkiä. Kuvasta ei näy sitä, että mökissä on sisällä ainakin kolme pikku vekaraa! Ulos kuului vain iloista kikatusta.

Puutarhakeinut ja pöydät olivat myös vankan ja upean näköisiä. En huomannut hintoja mutta tuollainen keinu taitaa kestää ihmisiän. Ja on ulkonäöltään jotain muuta kuin rautakauppojen painekyllästetyt lautahökötykset.

Viime jutussani veistelin pitkospuita ja tästä messujen ilmeeseen loistavasti sopivasta kahvipisteen aidasta sain taas uusia rakennusideoita.

Riihimäen sotilaskotiyhdistys oli perinteisesti paikalla ja munkkikahvit näytti tekevän kauppaansa, mutta nyt paikalla oli myös vähän järeämpää ja itselleni ennen näkemätöntä kalustoa. Tässä on ITO12-ohjuslavetti Sisun maastokuorma-autoalustalla.

Erikoinen ja ennen näkemätön oli myös tämä vehje. Kuvasta taitaa erottua osoite, josta löytyy lisätietoa. Armeijalla ei kuitenkaan ole maastovärityksestä huolimatta tämän kanssa mitään tekemistä. Vene? Piilokoju? Asuntovaunu? En osaa todellakaan sanoa muuta kuin mielenkiintoinen vehje.

Moni tulee varmaan vaan viettämään kesäistä päivää erä- ja luontohenkiseen ympäristöön ja tunnelmoimaan. Ilmassa onkin vähän väliä joku savukiehkura tai loimulohen houkutteleva tuoksu. Tarjolla on monenlaista suuhunpantavaa ja maistiaista. Niin, ja tietysti se jokaisista "kissanristiäisistä" löytyvä metrilakujen myyntipiste.

Uima-altaat ovat messujen ajaksi saaneet ihan uutta käyttöä. Sinne on tuotu moottoriveneitä ja rakennettu laituri. Laiturilta ja veneistä pidetään kalastusesityksiä.

Jostain kuulin, että joka toinen ihminen harrastaa kalastusta Suomessa. Nyt nämä jokatoiset näyttivät kaikki tulleen tänne Riihimäelle ja kurottelivat toistensa olkien yli nähdäkseen esityksen.

Se sopi minulle, koska penkeiltä löytyi hyvin tilaa istahtaa kahvimukilliselle, joka vielä löytyi evästermoksestani.

Siinä sitten ihmismuurin selkiä katsellessani hörpin kahvia ja kuuntelin allasalueella kaikuvaa ääntä: "Ensin suoristetaan siima, sitten vavan kärki lähelle vettä, nosto ylös ja jalaksen muotoisen kuvion piirto sivulle, sitten vippaus kädellä kuin heittäisit perunan haarukasta - helppoa kuin heinänteko." Pahus, tuon olisin sittenkin halunnut nähdä! Olen aina ihmetellyt miten perhokalastajat saavat pitkän kevyen näköisen siiman pysymään ilmassa monella mutkalla ja sitten lentämään kauas veteen. Itse tuskin saan painavan metalliuistimen lentämään mihinkään.

Muutama vuosi sitten mukanani oli pari innokasta kalastuksen harrastajaa ja he noituivat poislähtiessään, kun muovipussit pullottivat uistinta, siimaa ja raksikoukkua, että tarvitseekohan näitä kaikkia loppujen lopuksi. Minä kun en ole kummoinenkaan kalastaja, niin mielestäni uistin tai kaksi riittää. En minä ole niilläkään mitään saanut, joten niissäkin on jo liikaa.

Entä ostamattomuuspäätökseni? Aika hyvin meni! Mukaan ei tarttunut kuin kolme rullaa erikokoisia elintarvikemuovisia pakaste- ja säilytyspusseja. Niitähän aina tarvitsee. Samoin kuin retkipyyhettä ja kevytreppua, jotka "löytyivät ihan vahingossa" ja joita en ennen tätä ollut tiennyt tarvitsevani. Pitää kai vuonna 2016 varustautua kunnon kauko-objektiivilla ja tyytyä ottamaan kuvia ulkopuolelta vaikka verkkoaidan reikien läpi!