Vappuna muistin ja aloin etsiä yhtä vanhaa valokuvaa itsestäni. Poseeraan siinä varmaankin ensimmäisen vappupalloni kanssa jossain Mannerheimintien varrella. Seuraavan Helsinkiin suuntautuvan "muistokävelyni" yhteydessä käynkin paikallistamassa tuon paikan tarkemmin.
Tämä kuva on minulle kovin rakas. Asuin elämäni ensimmäiset viisi vuotta Töölössä, Messeniuksenkadun alkupäässä nykyisen Kelan päätoimitalon vieressä. Kotitaloni, sen kaksitasoinen sisäpiha ja porttikonki ovat kuin silloin 1950-luvulla.
Ihmisen ikäkaudet ja elämäntilanteet vaikuttavat siihen, miten syvästi kokemukset mieleen jäävät. Myöhäislapsuuteni Hakaniemen ja Kallion alueilla on jättänyt lähtemättömiä muistijälkiä minuun, kuten myös nuoruuteni lähiöelämä Kontulassa. Vaikka kovin varhaisista asioista minulla ei ole muistikuvia, koen Töölössä liikkuessani olevani itselleni läheisellä alueella. Ehkä Taka-Töölöläiset puistikot, rakennukset ja yleinen ilmapiiri on syöpynyt jonnekin sisälleni.
Valituissa Paloissa oli joskus sivujen alareunassa mietelauseita. En ole lukenut kyseistä julkaisua enää aikoihin, mutta Valittuja Paloja tuntui ennen vanhaan lojuvan lähes kaikkien nurkissa ja vinteillä. Tuolloin lehdestä osui silmiini seuraava miete:
Se minkälainen olet tänään
riippuu kaikesta mitä näit, kuulit ja tunsit eilen;
se minkä nyt hyväksyt tai hylkäät
muokkaa sinua huomiseksi.
-Helen MacInnes-
Tämän tekstin leikkasin lehdestä silloin joskus nuorena. Alkuperäinen paperisuikale on minulla edelleen tallessa. En osaisi sanoa ajatusta yhtään paremmin. En lisäisi tähän mitään, enkä mitään pois jättäisi. Täydellisesti sanottu ja ajattelen juuri samoin! Ajattelin jo silloin ja myöhemmin kertyneiden elämänkokemusten jälkeen en voisi muuta ajatellakaan!
Kun mietin elämäni kaarta, hahmotan itseni ensin seisomassa tuolla jalkakäytävällä maassa lojuva pallo vieressäni. Edessä on vielä kaikki se, mikä on sen jälkeen tuleva. Jokainen päätökseni tai päättämättömyyteni on aina vienyt minua johonkin suuntaan. Muistot erilaisista tapahtumista, tapaamistani ihmisistä, käymistäni eri paikkakunnista ja paikosta, vilistävät mielessäni, kunnes lopuksi olen tässä kirjoittamassa. Tällaisena kuin nyt olen. Tästä eteenpäin on taas omat polkunsa kuljettavana ja valittavana.
Olen kiitollinen kaikista epäonnistumisista ja onnistumisista. Ne ovat muokanneet minua. Kiitos myös kaikki te ihmiset, jotka olette viipyneet elämässäni, työtovereina, ystävinä tai tuttuina. Tekin, joiden seurassa olen saanut viettää vain hetken tai kaksi. Muistan teidätkin silti aina! Olette muokanneet minua omaksi nykyiseksi itsekseni. Kun elämänpolkumme ristesivät, jotain teistä jäi minuun ja minusta teihin!
