24.7.2017

Helvetin koluamista

Heinäkuinen piipahdus Helvetinjärven kansallispuistossa

Menomatkalla Tampereelle jäi sopivasti löysää aikaa ja mieleen muistui kansallispuisto, jossa en ollut vielä koskaan käynyt. Vakioreitin 9-tien sijasta lähdinkin ajelemaan Virroille ja sieltä kohti Ruovettä. Perille pitäisi olla opastus. Muistan joskus 66-tietä ajaessani nähneenikin viitan "Helvetinjärven kansallispuisto" ja aivan oikein, opastus täältä suunnalta johti Kankimäen parkkipaikalle.

Helvetistä Itään -niminen muutaman kilometrin mittainen rengasreitti kulkisi kolun kautta, mutten ajatellut kiertää sitä. Tarkoitus oli käydä vain vilkaisemassa miltä kuuluisa Helvetinkolu näyttää ja tulla samoja jälkiä takaisin. Mukana ei ollut eväitä eikä sen kummempia retkeilyvarusteitakaan, koska polkuosuus on kuvausten mukaan helppo ja lyhyt.

Helvetin portti
Tästäpä sinne mennään. Aika lopullisen tuntuista... Eipä puutu enää kuin Taivaan portti...


Polku näytti toden totta helppokulkuiselta ja leveältä. Aivan alkupäässä oli hetken verran soratietä, minkä jälkeen sukellettiin vanhaan kuusikkoon, jonka pohjalla sammalmatto hohti hienon vihreänä.


Kaikki vähänkin vaikeammat paikat oli varustettu portailla ja pitkospuilla. Vaikka oli arkipäivä, väkeä oli liikkeellä runsaasti. Aina oli joku menossa edellä tai tulossa perässä. Vastaantulijoitakin oli, olihan kyseessä heinäkuu, suosittu lomakuukausi. Tähyilin taivaalle odottaen paikallissään ennustamaa sadetta, muttei sitä ainakaan ihan lähihetkenä näyttäisi tulevan. Siispä reippaasti eteenpäin!

Helvetinjärven kansallispuisto
Vasta ehkä kilometrin päässä aloituspisteestä saavutaan itse kansallispuiston alueelle. Siitä on merkkinä tuttu sinivalkoinen kyltti.

Helvetinkolu
Itse Helvetinkolu on pari metriä leveä kalliosola, joka laskee jyrkästi alas Ison Helvetinjärven rantaan. Laskeuduin solaa ympäröiviltä lankkuisilta kävelysilloilta kaiteen välistä solan pohjalle, mutten lähtenyt rämpimään kolun pohjaa pitkin vaikka vähän mieli teki. Pohja oli savinen ja veden liukastama. Halusin välttää pyllähdyksen ja ainoiden housujeni sotkumisen. Ehkä joskus toiste, jos silloin olisi parempi varustus mukana.

Helvetinkolu on ollut tunnettu matkailunähtävyys jo 1800-luvulta lähtien. Sen maisemia ovat ihailleet useat kuuluisat taiteilijat mm. A. Gallen-Kallela ja J.L. Runeberg. Oskari Merikantokin mainitaan.

Iso Helvetinjärvi
Ylhäältä näköalapaikalta on upeat näkymät alas rotkojärvelle. Monet pysähtyivät tähän evästauolle ja nauttivat samalla maisemista. Itse jatkoin alas Ison Helvetinjärven rantaan, jonne johti pitkät puurappuset. Yleensä alan laskea portaiden lukumäärää vähänkin pitemmillä rappusilla, mutta nyt en muistanut aloittaa heti alusta, joten epätietoiseksi jäin. (Pakkomielteensä kullakin!)

Helvetinjärvi päivätupa
Alhaalla rannassa on päivätupa, jossa voi nautiskella eväitänsä mutta yöpyä ei saa. Sen on rakentanut Visuveden nuorisoseura 1920-luvulla. Tuvan pihapiirissä on myös nuotiopaikka, jolla yksi nuoripari oli tulistelemassa. Kaikki muut kulkijat pysyttelivät ylhäällä.


Merkintä käynnistä tuvan päiväkirjaan ja kapuaminen portaita taas ylös. Palasin samaa reittiä takaisin Kankimäkeen. Aikataulu alkoi painaa päälle ja auton nokka oli käännettävä kohti Tamperetta...