Reipas viikonloppu Repovedellä

Ensimmäinen käyntini Repoveden kansallispuistossa 23.-25.10.2015

Olen pyrkinyt kiertelemään Suomen eri kansallispuistoja ja muita luontokohteita tilaisuuden tullen. Huolimatta itselleni melko mukavasta sijainnista Repovesi oli jäänyt minulle tuntemattomaksi. Olin toki kuullut siitä kerrottavan paljon hyvää ja olihan se valittu vuonna 2012 Suomen parhaaksi retkikohteeksikin perhematkailu teemalla.

Etukäteen karttaa katsellessamme pohdiskelimme parasta lähtöpaikkaa reittien kulkemisen kannalta sekä myös asuntoautoyöpymistämme silmällä pitäen. Edessähän oli viikonloppu ja Repoveden suosion tietäen väkeä saattaisi olla liikkeellä paljonkin. Valitsimme Lapinsalmen, koska siihen kaikkien oli helpoin tulla.

Repovesi, Lapinsalmi

PERJANTAI

Perjantai-iltana huolimatta pikkuisesta tihkusateesta oli aika tehdä ensimmäinen kävelylenkki, saada ikään kuin maistiainen siitä mitä puisto tulisi tarjoamaan. Päiväkin alkaisi hämärtää melko pian, joten pinkaisimme maastoon heti saapumisemme jälkeen.

Repovesi opaskartta

Lapinsalmelta lähtee kaksi polkua, toinen riippusillan ja toinen Ketunlossin avulla järven toiselle puolelle. Valitsimme riippusillan. Riippusilta lienee yksi Repoveden kuuluisimmista kohteista. Sillä on pituutta 50 metriä. Voi kuvitella miten jännittävää sen ylitys on lapsista, kun aikuinenkin kulkee askeleitaan asetellen. Sillalta on matkaa veteen noin 10 metriä. Tämä kuva sillasta tuli otettua niin sanotusti vähän puun takaa.

Repovesi, Lapinsalmi, riippusilta

Tähänkin siltaan olivat lemmenparit käyneet kiinnittämässä lukkojaan symboloimaan rakkautensa kestävyyttä. Lemmenlukko on etenkin Keski-Euroopassa suosittu tapa. Lukkoon kaiverretaan parin nimet tai nimikirjaimet ja vuosiluku, minkä jälkeen lukko ripustetaan sillan kaiteeseen. Kun lukko on lukittu, pari heittää avaimen veteen. Taitaa siis salmen pohjassa olla aika kasa avaimia. Toivottavasti silta ei ajan saatossa romahda, kuten kuulemma joillekin silloille on lukkojen painosta jo tapahtunut.

Lapinsalmen lemmenlukkoja

Ehdimme nousta Katajavuorelle portaita pitkin ja kiertää Katajajärven rantaan laskeutuvan polun kautta takaisin riippusillalle ennen hämärää. Kuvien otto sai odottaa parempaa valoa, jos nyt Katajavuorelle enää tällä reissulla tulisimme. Sade piteli pieniä taukoja mutta muuttui myöhemmin illalla asuntoauton kattoon ropisevaksi reiluksi sateeksi. Vähän ennen parkkipaikkaa vastaan tuli kolmen miehen porukka isojen rinkkojen kanssa ja suuntasivat syvemmälle puistoon. Mietin, että aika sissejä ovat.

Iltalenkkimme pituudeksi tuli 3,5 km. Sen jälkeen olikin vuorossa iltapala ja aikainen nukkumaan meno, koska huomenna olisi pitkä päivä edessä. Iltapalaa nauttiessamme suunnittelimme samalla muutamaa reittivaihtoehtoa, jotka päättäisimme vasta maastossa lopullisesti.

LAUANTAI

Lauantaiaamuna aamupalan jälkeen pakkasimme reput, päätimme vaatetuksen ja suuntasimme taas riippusillalle. Muita kulkijoita ei vielä näkynyt. Heti riippusillan jälkeen nenään tuli mukavaa savun tuoksua. Laskeuduimme katsastamaan tuon sillan toisella puolella rannassa olevan nuotiopaikan. Pyöreän kodan sisällä oli hämärää mutta oviaukosta näkyi keskellä palavat pienehköt tulet. Selvät jäänteet yöllisistä lämmittelytulista. Mennessämme oviaukon editse huomasin nuotiota ympäröivillä penkeillä makuupusseissaan loikoilevia "toukkia". Yksi niistä kohotti etupäätään ja huikkasi huomenta. Taisimme löytää ne kolme illalla vastaantullutta kaverusta.

Riippusillan jälkeen suuntasimme Katajajärven itäpuolta kulkevalle polulle tarkoituksena mennä ainakin Olhavanvuorelle ja päättää sitten tulomatkan reitti jaksamisen ja sään mukaan. Nyt sää tuntui ihan kivalta patikkasäältä, pilvistä muttei sateista ja sopivan viileää.

3,5 kilometrin kävelyn jälkeen tulimme Kuutinkanavalle, vanhalle puutavaran uittoon järvestä toiseen tarkoitetulle kanavalle. Sen puinen uittokouru ei ole kuitenkaan alkuperäinen vaan on rakennettu alkuperäisen muotoiseksi vuonna 1996. Puutavaran uitto kanavassa loppui 1960-luvulla.

Repovesi Kuutinkanava

Tässä vaiheessa alkoi tehdä mieli aamupäiväkahvia ja pengoimme reppujamme. Löytyi pullat, pikkuleivät ja suklaapatukat. Mukitkin oli mukana ja tietysti kuuma vesi. Minä, joka suosin purukahvia valmiiksi keitetyn sijasta retkiolosuhteissa, olin luvannut huolehtia kahvista. Ja huolehdinkin! Jätin sen asuntoauton pöydälle aamupalapöytään. No, huolehtimistahan sekin on, siellähän se säilyisi turvassa ja täysin koskemattomana! Sain koko päivän ajan kuulla sopivin väliajoin lausahduksia: "kyllä nyt kahvi maistuisi.."

Kuutinkanavan jälkeen polkumme jatkui jyrkän Kuutinvuoren yli laskeutuen Kuutinlahden rantaan. Siitä näkyi hienosti Kuutinvuoren 9300 vuotta sitten tapahtunut sortuma ja sortumaa vastapäätä olevat penkkirivistöt. Paikalla on pidetty konsertteja sen hyvän akustiikan vuoksi.

Kuutinvuoren sortuma

Kuutinlahden konserttipenkit

Kuutinvuoren ylitys tuntui jotenkin raskaalta ja laskimme sen ylitykseen kuluneen noin 45 minuuttia. Kartasta katsottuna matkaa on suunnilleen kilometrin verran. Ensin jyrkkää ylämäkeä ja sitten yhtä jyrkkää alamäkeä, mikä selittää asian. Laskeutuessamme alas, ylöspäin vastaamme kiipesi partiolippukunta. Oli isompaa ja vähän pienempää poikaa ja tyttöä pitkässä letkassa, kenellä makuupussit ja rensselit vähän vinossa repsottaen. Hikisiä kasvoja ja puhinaa, siitäpä ne taidot ja kunto kohoaa. Toivottavasti säilyttävät kuitenkin innostuksensa luonnossa liikkumiseen!

Kiipeäminen ei loppunut tähän. Jonkun ajan kuluttua oli edessä nouseminen Olhavanvuorelle, ehkä kuuluisimmalle paikalle Repoveden kansallispuistossa. Olhavanvuorelta aukeaa hienot näkymät ja se on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Olhavanvuori, Olhavanlampi

Olhavanvuori on paitsi kuuluisa näkymistään, myös kalliokiipeilijöiden ja -laskeutujien suosiossa. Minulle riitti kurkistus alas Olhavan tulipaikalle. Kuvan keskellä erottuu tulikehä Olhavanlammen rannassa vuoren juurella. Polku sinne haarautuu ennen vuorelle nousua.

Olhava, tulentekopaikka

Sitten olikin edessä paluumatka. Emme jatkaneet Repoveden uusinta lenkkiä Korpinkierrosta Olhavanlammen ympäri vaan palasimme takaisin Kuutinkanavalle asti. Välillä pidimme ruokatauon Kuutin tulipaikalla, jossa pääsimme valmiille tulille. Siltä poistui juuri ennen meitä miesporukka, jolta jäi meille sopivat tulet makkaran paistoa varten.

Sitten olikin sen reittipäätöksen aika. En pidä samojen polkujen edestakaisesta ravaamisesta ja mielessä oli ajatus palata Talaksen ja Määkijän kautta Ketunlossille. Jaloissa alkoi jo itse kullakin tuntua päivän kävely ja matkaahan oli vielä jäljellä. Meillä ei ollut käsitystä millaista maastoa tuo vaihtoehto olisi ollut. Tuli myös pieni epäilys olisiko Ketunlossi enää käytössä, sen kun sanottiin olevan vain kesäaikaan käytössä. Päätimme palata samoja jälkiä takaisin, mikä olikin loppujen lopuksi viisasta. Näinkin päivän saldoksi saatiin 12 km.

Koska oli lauantai, ihmisiä oli jo ihan eri malliin liikkeellä. Illalla "paluuliikenne" oli aika vilkasta.

Lapinsalmi silta

Kaikki eivät silti malttaneet ihan vielä lähteä ja sillan juuren suositulla tulipaikalla riitti vilskettä.

Lapinsalmi tulentekopaikka

Parkkipaikatkin olivat olleet ilmeisen täynnä, koska vähän etäämpänä omassa rauhassaan sijainneen asuntoautommekin ympärille oli pysäköity useita autoja. Ihmetytti, kun neljä-viisi niistä lähti, mutta lähtikin puistoa kohden. Kun niitä ei alkanut kuulua sieltä takaisin, uteliaisuuteni heräsi ja lähdin kävellen katsomaan, mistä oli kyse. Löysin vain tyhjiä autoja. Myöhään illalla kävin laskemassa yöksi jääneet autot. Niitä oli 15 ja samat autot olivat parkissa vielä sunnuntaiaamuna. Maastossa yöpyi siis melkoinen määrä ihmisiä. Osa varauskodissa ja tuvissa, mutta silti.

SUNNUNTAI

Sunnuntaiaamuna aamupalan jälkeen kohti Ketunlossia. Ensin tarkistin kuitenkin kahdesti onko purukahvi mukana, oli! Lossi oli paikallaan ja käytössä. Se otetaan ilmeisesti vasta jäiden tultua pois käytöstä. Ketunlossi on aikuisellekin jännittävä kapistus. Saa toimia lossinkuljettajana, vetää vaijerin avulla lossin rannalta toiselle.

Repovesi, Ketunlossi

Kilometrin päässä lossilta on Määkijän tulipaikka, rauhallisella paikalla polun päässä. Siellä on myös varauskota, jota siellä yöpynyt perhe kehui hyväksi myös talvella. Sen varustuksiin kuuluu kamiina keskellä olevan nuotiopaikan sijasta. Tässäpä kota ja ympäristö minun mieleeni!

Kapiaveden rantaa

Määkijältä Kapiavedelle mennessä nähdään tällainen mielenkiintoinen kulkureitti. Ihan veden rajaa nuollen ja kalliota hipoen päästään eteenpäin kohti Kapiaveden tulipaikkaa. Sen ympäristössä näkyi neljä telttaa, osa maastossa yöpyjistä oli siis telttaillut.

Ensimmäisenä iltana kuvaamatta jääneet Katajavuoren näkymät piti vielä hoitaa, joten suuntasimme sinne ylös. Näkymät olivat hienot sieltäkin. Kuvaan sattui tallettumaan yksi kanootti. Repovedellä näkyykin paljon kanootilla liikkujia.

Näkymä Katajavuorelta Repovedelle

Katajavuoren portaat

Tässä vielä kuva Katajavuorelta alas laskeutuvista portaista. Näitä rampatessa alkoi jaloissa tuntua viikonlopun kävely. Tällekin aamupäivälenkille tuli mittaa 5 km, koko viikonlopun saldon ollessa yli 20 km. Tänä kesänä patikointi on jäänyt liian vähälle muiden kiireiden vuoksi. Onneksi nyt alkaa taas löytyä enemmän aikaa tähän luonnossa liikkumiseen. Tänne Repovedelle palaan varmasti jo senkin takia, että polkuja jäi vielä kiertämättä. Siinteleepä mielessä maastopyörä ja ehkä soutuvenekin tai kanootti.

Loppuun vielä yksi luonnon meille näyttämä viisaus.

Jos kohtaat tielläsi esteen..

..kierrä se!

Tämä mänty ei varmaan ihan pienenä taimena vielä arvannut, että kohtaa myöhemmin elämässään vaikeuden, jota ei voi väistää. Se kannattaa viisaasti kiertää, eikä hakata päätään turhaan kiveen. Opettavaista!

Minun vaikeuteni näyttävät liittyvän purukahviin. Sain nimittäin lähdettyäni viestin, että olin unohtanut purukahvipurkkini asuntoautoon. Kahvipurkkini matkasi Etelä-Suomeen. Näkemiin, ehkä joskus kohdataan..