Kiinalaista käyttämässä Leivonmäellä

Kevään etenemistä ja uuden risukeittimen kokeilua

Leivonmäellä tulee piipahdettua aina kun ei parempaa keksi. Tätä en sano mitenkään vähätellen, paikka on mitä hienoin mutta tullut minulle jo liiankin tutuksi läheisen sijaintinsa vuoksi. Siellä on erityisen miellyttävä ja rauhallinen Soimalampi ja sen hienolla paikalla oleva laavu. Sinne suuntasin tälläkin kertaa.

Kevätaamun raikkaus ja lintujen laulu täytti kokemusmaailman. Viimeiset jäät sinnittelivät rannan varjoisuudessa mutta saivat kohta luovuttaa vahvempansa edessä. Aurinko paistoi jo korkealta.

Suunnitelmissani oli ensin vaihtelun vuoksi ajella maastopyörällä metsäteitä pitkin ja piipahtaa samalla tuolla laavullakin. Olin kuitenkin epävarma teiden pehmeydestä, koska viimeiset lumet olivat juuri lähteneet ja siksi lähdin kävellen. Katsoin kartasta Selänpohjan parkkipaikalta suunnilleen Soimalammelle päin menevät metsätiet ja lähdin kulkemaan niitä pitkin.

En ole ajatellut, että Soimalampea voisi lähestyä myös autolla. Autolla pääsee ehkä reilun 2km päähän, jossa vasta on puomilla suljettu tie. Yhtään autoa ei tiellä eikä tienvarsilla kuitenkaan näkynyt. Yleensä Soimalammella on saanut olla melkoisen rauhassa. Hyvä lähestyttävyys autolla ei nimittäin mitenkään edesauta kohteen rauhallisuutta, eikä kyllä roskattomuuttakaan. Tuntuu, että autoileva väki ei jaksa senkään vertaa kuljettaa tuomiaan roskia mennessään pois kuin kävelijät.

Leivonmäki, Soimalampi

Tälle pienelle lammelle ja sen rannalle kaipaan paikan kauneuden vuoksi. Joku yksinäinen vesilintukin osui kuvaan, väristä ja koosta päätellen koirastelkkä.

Leivonmäki, Soimalampi

Laavua lähetyttäessä näkee jo hyvissä ajoin järven yli onko laavulla muita. Huomasin pientä liiketta laavun edustalla mutta savua ei kuitenkaan nuotiosta noussut. Päästyäni laavulle jouduin keskelle kahden yöpyjän myöhästyneitä aamutoimia. Makuupussit ja makuualustat olivat vielä levällään laavussa kuten muutkin retkeilytarpeet.

Istahdin nuotiokehälle nauttimaan omia retkieväitäni ja vasta sitten huomasin yöpyjien keittelevän aamiaismunia risukeittimessä, siksi ei nuotiota oltu viritelty. Siitäpä kehkeytyi välillemme mukava keskustelu. Käytiin läpi monia retkeilykohteita, vaihdettiin kokemuksia niistä ja myös varusteista; makuupussien ja riippumattojen kautta risukeittimiin. Yöpyjät olivat pääkaupunkiseudulta ja ainakin toinen ensimmäistä kertaa Leivonmäellä.

kiinalainen Tomshoo liekeissä

Ensimmäistä kertaa Leivonmäellä oli myös uusin keittimeni. Poika oli tekemässä joitain omia hankintojaan Kiinasta, kun hetken mielijohteesta sanoin, että tilaahan minulle tuollainen risukeitin. Olin nähnyt netissä jonkun esittelevän tällaista Tomshoo'ta.

Hyvin kiinalainen pöhisi. Lämmittyään puukaasut alkoivat kiertää kaksoiskuoren välissä ja tulivat nätisti aukoista ulos. Alla oleva teräslautanen ei kuulu keitinpakettiin. Se on muistaakseni Tokmannilta tai vastaavasta hankittu keittolevyn suojus. Muutaman euron hintaisessa paketissa on isompi ja pienempi suojus, tämä on se pienempi.

Tomshoo

Pakatessani jäähtynyttä keitintä takaisin verkkomaiseen säilytyspussiin, pussi tarttui takin vetoketjuun ja pyyhkäisi muutamia osia penkiltä kilahtaen maahan. Todettiin yhdessä nauraen, että ainakin kappelehinta tuli Kiinasta tilattaessa tosi edulliseksi. Mukana tuli pieni kahvallinen grilliverkkokin ja jopa pyöreä kuppi spriikäyttöä varten.

Olin jo aikeissa tehdä tällaisen puukaasuja hyödyntävän keittimen Ikean terästermoksesta. Ohjeet oli katsottu ja itse termoskin jo hankittu mutta nyt se saakin jäädä varsinaiseen tarkoitukseensa. Tästä Tomshoosta tulee varmasti kätevän kokonsa vuoksi yksi mukanani kulkija normaalien ikealaisteni vaihtoehdoksi. Nyt alkaa keittimissäkin olla mistä valita!