LUKIJALLE

Luontoaiheiset blogit ja keskustelupalstat ovat olleet mielilukemistoani jo vuosien ajan. Olen saanut niistä hyödyllisiä neuvoja ja vinkkejä omiin retkiini. Lisäksi on ollut viihdyttävää saada jakaa niitä tuntemuksia, joita joku toinen on retkillään kokenut. Kulkijoiden omat kertomukset ovat mielestäni tärkeä lisä mahdollisten virallisten sivustojen ja oppaiden täydentäjinä.

Tahdon kantaa oman korteni kekoon ja kertoilla omista retkistäni Suomen luonnossa. Toivon, että vastaavasti joku muu saa näistä kirjoituksista jotain itselleen. Olen saanut työtehtävissäni liikkua pitkin ja poikin Suomea ja myös vapaa-aikainen "reviirini" on ollut varsin laaja. Kirjoituksissani liikutaan maamme rajojen sisäpuolella, mitä nyt Lapissa ja Suomenlahdella saatetaan joskus pistäytyä hiukkasen naapurinkin puolella!

Monet kirjoitukset koskevat vanhoja tapahtumia ja retkiä - olen nimittäin jo sen ikäinen, että reissuja on ehkä enemmän takana kuin edessäpäin. Käytän kirjoitusten ohessa vanhoja valokuvia, joita olen digitoinut tietokoneelle. Niitä järjestellessäni ymmärsin, että luontoihmisen siemenhän istutettiin minuun jo Helsingin lähimaastoissa, rannoilla ja merialueilla. Liikkuessani luonnossa, mukanani kulkee se pikkupoika Hakaniemen-Kallion seudulta ja nuorukainen Kontulasta, joka kerran olin - olkoot siis omat lapsuuteni ja nuoruuteni tarinat myös osa tätä blogia. Juontaahan niistä blogin nimikin, muurahaispuu! Tästä on ihan oma kirjoituksensa, jolla aloitin tämän blogin.

Muistellessani lapsuuteni ja nuoruuteni Helsinkiä, syyllistyn häpeilemättä nostalgiaan. Kaipaan sen rantojen lakalle ja maalille tuoksuvia puuveneitä, puhdasta merivettä, rakkolevää, persoonallisen näköisiä autoja, puutaloja, kivitalojen lukitsemattomia porttikonkeja, pelottavia talonmiehiä sekä pikkupojan mentäviä jännittäviä kellarinluukkuja.

Yritän keksiä sellaisia hakusanoja, joilla jokainen löytäisi kirjoituksistani itseään kiinnostavat asiat. Sellaiset, ettei pelkästään luontotarinoista pitävän tarvitse tulla Helsingin asfaltille eikä vain kaupunkihistoriasta kiinnostuneen tarvitse kastella nahkakenkiään kosteilla metsäpoluilla. Toivottavasti onnistun.

Mukavia lukuhetkiä!