Viime kirjoituksessani kiinnitin Tegnäs Epok -siteet. Nyt kerron miten kunnostin vanhojen perintösuksieni pohjat. Kyseessä on Järvisen hickory-pohjaiset retkisukset. Tältä puolelta mielestäni aika upeat, vai mitä?
Järvisen retkisukset |
Vanhoja voidekerroksia oli runsaasti ja niiden alta pilkotti mustaa. Suksia oli joskus myös tervailtu. Siitä kieli myös päälypuolella ja varsinkin sivuilla näkyvät tervan valumajäljet.
Aloitin puhdistamalla pohjat liuottimilla ja räteillä voimakkaasti hankaamalla. Paksuimmat kohdat raaputin siklillä puhtaaksi. Jatkoin kunnes pohjista ei enää irronnut mitään. Sitten vetelin terävällä siklin reunalla pohjat vielä päästä päähän ja käytin välillä hienoa hiekkapaperiakin. Pohjien väri muuttui vaaleammaksi ja monet naarmut tasoittuivat pois näkyvistä. Syvimmät jäivät, enkä niille voinut mitään.
Etsin tietoa suksien tervauksesta ja luin nettikeskusteluja. Ennenhän tervaus on varmaan ollut jokamiehen puuhaa mutta lienee nykyään aika harvinaista. Kuten siteidenkin kohdalla niin nytkin mielipiteitä oli ristiin rastiin; käytä sälepohjatervaa - älä käytä, ohenna - älä ohenna jne. Vanhat tervaajamestarit loistivat poissaolollaan nettikeskusteluista, ymmärrettävästi!
Ylösen suksitehtaan puusuksi-info sanoi:
"Puusukset ovat huolettomat eikä niitä tarvitse välttämättä voidella. Riittää, että sukset on hyvin tervattu, eli puupintaa ei ole näkyvissä suksen pohjassa. Suksien luistoa voidaan myös parantaa lisäämällä parafiinia tai kynttilän steariinia suksen luisto-osaan. On mahdollista käyttää myös luisto- ja pitovoiteita."
Tässä oli yksi tieto, joka oli minua askarruttanut. Pitääkö voidella vai riittääkö pelkkä terva. Uskoisin, että entisaikoina ei ole paljoa muuta käytetty kuin tervaa, korkeintaan kynttilää tms lisäluistoksi. Minä ajattelin saavani tällä tervauksella suksenpohjiini ns. pohjavoidekerroksen, jonka päälle laittaisin sitten mitä laittaisin. Näissä aatoksissa ryhdyin tuumasta toimeen..
Sitten oli löydettävä se itse terva! Kaupoissa oli monenlaista tervatuotetta: yleistervaa, venetervaa, tervaa jopa suihkepulloissa. Halusin löytää ohentamatonta, "oikeaa", "pelkkää" tervaa. Jossain vilahti nimi Puijon Terva. Sellaista vähittäismyytävää tuotetta en kuitenkaan mistään löytänyt. Sitten löytyi ruotsalainen Tegsnäs hautaterva, joka on tarkoitettu paahdettavaksi suksen pohjiin. Taas näköjään Tegnäs!
Tegnäs terva |
Tässä käyttämäni tarvikkeet ja suksien pohjat voiteiden poiston ja kevyen hionnan jälkeen.
En ohentanut tervaa yhtään, näinhän olin aikonutkin. Lisäksi en ollut varma millaista tärpättiä tai ohennetta olisi ollut paras käyttää. Se oli suurinpiirtein paksun siirapin oloista ja valui hitaasti pullosta ulos. Valutin ohuita noroja pitkin suksen pohjaa ja paahdoin pohjia kuumailmapuhaltimella. Kaasutohokin olisi ollut, mutten uskaltanut käyttää sitä varastotilan paloherkkyyden vuoksi.
Levitin tervan huolellisesti pienellä kangastilkulla aina välillä lämmittäen. Lopuksi paahtelin suksen pohjia melko pitkään. Annoin tervan välillä kiehahtaa. Varoin kuitenkin kuumentamasta suksia liikaa, koska en ollut varma niiden mahdollisista kerrosrakenteista, joiden liimaukset olisin saattanut aukaista.
Uusin käsittelyn vielä kerran, joten tervakerroksia tuli toiseen, parempaan suksipariin, kaksi ja toisiin vain yksi. Vaikka pullo on pieni, aine tuntuu melko riittoisalta. Tervaa kului näihin kolmeen käsittelykertaan noin neljännes.
Heti tervauksen jälkeen tuli tunne, että tervaa oli tullut laitettua liian paksusti. Se tuntui kovin tarttuvalta vaikka olin paahdellut sitä mielestäni riittävästi. Aloin epäillä kuumailmapuhaltimen soveltuvuutta tähän, mutta minkäs enää teit.
Jätin sukset ensin viikoksi viileahköön varastoon, minkä jälkeen kävin kokeilemassa pohjia sormella. Vieläkin tuntui tarttuvan muttei enää niin paljon. Tässä vaiheessa olin aika epäileväinen lopputuloksen suhteen. Miten tuollaisia tahmeita suksia edes pystyi viemään hiihtoladun varteen, puhumattakaan voitelusta ja siitä, olisiko hiihdon jälkeen pohjissa enää mitään.
Sitten oikeastaan unohdin koko asian pariksi viikoksi ja siirsin sukset kaupunkiasuntoni lämpimään kellarikoppiin. Siellä ne olivat ainakin kaksi kuukautta levittäen koko kellaritilaan suloista tervan tuoksua. Sitten erään kerran kellarissa käydessäni sipaisin pohjia kädelläni, eivätkä ne tuntuneet enää yhtään tahmeilta. Aika oli tehnyt tehtävänsä!
Tervauksen jälkeen |
Tämän jälkeen suksilla on tullut hiihdettyä vain pari kertaa. Tervan päällä olen käyttänyt vanhoja purkkivoiteitani, sen kummemmin miettimättä alla olevaa tervakerrosta. Tervan pysyvyydestä en osaa sanoa mitään näin vähäisen kokemuksen perusteella. Seuraavalla kerralla, joka joskus on kuitenkin edessä, kokeilen kaasutohoa.
Ja jos tästä ei ollut muuta iloa, niin olipa kuitenkin taas mukavaa puuhastelua joutopäiviksi!
Mielenkiintoista luettavaa, hyvin kirjoitettu ja hienot sukset. Oma projekti odottaa vielä aloittamista. Olen ymmärtänyt, että yksi tervan tehtävä on estää suksen kastuminen/vettyminen. Siksi suksi pitäisi "kyllästää" tervalla. Terva pitäisi siis ohentaa :). Ohentamiseen tulen itse käyttämään pineenitärpättiä. Siinä oli joku ero mineraalitärpättiin. En muista mikä, mutta kun tein Roslagin mahonkia niin silloin siihen törmäsin.
VastaaPoistaKiitos, tuon kyllästämisajatuksen allekirjoitan varsinkin uusien käsittelemättömien suksien kuten myös uusien puuveneiden yms kohdalla. Omani olivat kuitenkin jo aikaisemmin tervatut ja monia vuosia voiteilla voidellut. En ajatellut niihin mitään enää imeytyvän. Onnea projektillesi!
Poista