Kevät on viimeistään silloin tullut, kun on vappu. Vappuhan on kevään juhla. Silloin kaivetaan ullakolta esiin vaaleat kevätpoplarit ja vaihdetaan jalkaan kevyemmät kengät. Mielen valtaa iloisuus lähestyvästä kesästä. Iloisuus ja hauskuus on muutenkin läsnä kaikessa vappuun liittyvässä. Meillä on kerrankin lupa heittäytyä vähän hassuiksi tämän kaiken vakavan keskellä, laittaa serpentiinejä olkapäille ja puhallella vappupilleihin.
Asuessani 1960-luvun alkupuolen aivan Hakaniementorin reunalla olin suoraan sanottuna aitiopaikalla. Pääsin kuljeskelemaan torille vapputavaran myyjien sekaan ja ihmettelemään mitä kaikkea kivaa täksi vapuksi on taas keksitty. Vieläkin saan palautettua korviini pillien kimakat vinkaisut ja pyörivien ropellien rapinan. Oman ainutlaatuisen lumouksensa toivat pallomyyjien suuret vappupalloniput, jotka huojuivat korkealla tuulessa. Niiden pallot narskahtelivat hankautuessaan toisiinsa - silloinhan myytiin vain kumisia palloja. Nykyiset erilaisia hahmoja esittävät foliopallot olivat vielä keksimättä.
Kun joku onnekas lapsi oli saanut rahaa pallon ostoon, ostosta piti huolellisesti harkita. Nippua tutkittiin kauempaa. Etukäteen oli tietysti käyty lähempänä kuuntelemassa toteutuneita myyntitapahtumia, jotta oltiin selvillä mitä minkäkin kokoisista palloista pyydettiin. Sitten kun valinta oli tehty, mentiin myyjän luo, odotettiin omaa vuoroa, puristettiin kolikoita nyrkissä ja tuijotettiin herkeämättä valinnan kohdetta. Aina kun nippu vedettiin alas ja siitä irrotettiin pallo, toivottiin, että oma valinta nousee vielä nipun mukana ylös.
Aika usein kadulla näkyi autoja, joiden ulkopuolella kieppui narussa pallo. Muistelen, että niitä jouduttiin kuljettamaan räjähdysvaaran vuoksi autojen ulkopuolella. Varsinkin suuren punaisen "teekkaripallon" tunkeminen autoon olisi ollut vaarallista ja ehkä myös tilan takia mahdotonta.
Hakaniemessä en voinut välttyä kokemasta myöskään sitä vakavampaa vappua. Sitä, jossa pidetään puheita ja pohditaan suurempia yhteiskunnallisia kysymyksiä. Aamulla hyvissä ajoin väkeä alkoi kerääntyä kyltteineen ja lippuineen torille vappumarssia varten. Sitten sovittuna aikana kulkue lähti Siltasaarenkatua pitkin keskustaan päin ylittäen Pitkänsillan. Muistan seuranneeni kulkuetta Pitkänsillan kupeessa. Siinä näki kulkueen läheltä ja ehti lukemaan iskulauseet. Enpä noista pikkupojalle vaikeista sanoista paljoa vielä ymmärtänyt, mutta luinpa silti.
Joskus hienolla säällä olimme perheen kesken Mäntymäellä viettämässä kevätpäivää ja nauttimassa ihmistungoksesta. Niin, näin kai voidaan varmaan sanoa. Toihan tällainen erikoinen päivä kaivattua vaihtelua arkiseen aherrukseen.
Tässä olen ensimmäistä kertaa Mäntymäellä. Vuosi on 1955. Istun isäni sylissä ja olen näköjään saanut ensimmäisen palloni. Noissa vanerikoppaisissa lastenvaunuissa muuten lykättiin vielä pikkusiskoani ja lopulta niiden pyöristä tehtiin minulle mäkiauto.
Hauskaa vappua, itse kullekin säädylle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti