Varsin aikaisessa vaiheessa juhlavaellukseni kohteeksi valikoitui Kilpisjärven seutu. Mennyt talvi oli siellä kuitenkin niin luminen, että reissua piti lykätä melkein kuukaudella. Olen malttanut vaivoin tähän asti ja huomenna aamulla viimein matka alkaa. Rovaniemen välipysähdyksen ja yöpymisen jälkeen kaavailuissa on maastoutuminen suoraan ajomatkan jälkeen iltapäivästä 17.7.
Viime syyskuussa olin viimeksi Kilpisjärvellä, mutta liikkuminen jäi silloin lähinnä kylän ympäristöön pakollisine Saanalle kiipeämisineen ja Mallan luonnonpuiston läpi kävelemisineen. En sano tätä vähätellen, Kilpisjärvelle kannattaa nimittäin mennä jo kylän itsensä vuoksi. Sen kertaisen reissun löytö oli Salmivaara. Sieltä aukeni hienot ja paremmat näkymät kylään kuin itse Saanalta! En ollut ennen kiivennyt tuolle kylän laidalla olevalle "pikkumäelle", koska joka kerran Saana oli vienyt voiton ja myöskin liiat kiipeilyhalut.
Tällä kertaa vaellukseni suuntautuu Kilpisjärveltä Norjan ja Ruotsin puolelle. Reitistä olen kuullut vain nimilistaa: Goldahyttan, Paras, Gappohyttan, Pältsa.. Paikkoja, joita olen aikaisemmin nähnyt vain kartoissa ja lukenut niistä reittikertomuksia. Ensimmäinen lahjatoiveeni, ennen käymättömät paikat, näyttää siis toteutuvan vaikkei reitti loppujen lopuksi ihan noin kulkisikaan.
Toiseksi olin ajatellut uusiin ihmisiin tutustumisen olevan mielenkiintoista ja sekin toiveeni on samalla toteutumassa. Kahta retkiseuralaistani en ole nimittäin aikaisemmin tavannut. Puhelimessa on kyllä juteltu ja muulla tavoin viestitelty. Kaksi lahjaa samassa paketissa!
 |
| Savotta-rinkka pakattuna |
Kantamuksella on painoa 19,5 kg vesiastiat tyhjänä, joten yli 20 kg:n mennään. Se on lähtöpaino mutta siitähän paino päivä päivältä kevenee, samalla kun kantajansa kunto kohenee.
En ole "grammanviilaaja" eikä minulla ole myöskään huippuhienoja ultrakeveitä varusteita, kuten jo vanhasta Savotta-putkirinkastani huomaa. Sen verran jouduin tinkimään, että jätin järjestelmäkameran pois. Sen objektiiveille Savotassa on sopivan kokoisia sateenpitäviä sivutaskuja mutta nyt niille oli muuta käyttöä. Kuvaustarpeet saa tällä kertaa tyydyttää kompaktikamera.
Liikun usein näppärästi pystytettävän pikkukupolin kanssa mutta tälle matkalle otan teltaksi Fjällräven Akka RS3:n. Se on 3 hengen teltta ja sen absidin alla on mukava kokkailla, jos sade sattuu yllättämään. Voipa elellä ylellisemmin ja levitellä tavaroitaan vähän vapaammin kuin pikkuruisessa teltassa.
Makuupusseista pääsee mukaan lämpimyydeltään keskimmäinen, Marmot, joka sekään ei ole keveimmästä päästä. (Joo, se on yksi niistä Riihimäeltä ostetuista!) Kengät ovat jo muutamat vaellukset nähneet, joten niihin voi luottaa.
Uskollisesti aina mukana kulkeva pikkukuksa pääsee taas matkaan. Katsotaan löytyykö sille käyttöä jonkun uuden tunturin laella tai muissa juhlahetkissä. Nuo katkolahjehousut muuten ovat varsinainen heräteostos. Löysin ne pari vuotta sitten ruokamarketin loppuunmyyntilaarista ja muutamista jäljellä olevista löytyi täsmälleen oikea koko. Niistä saa nopeasti tehtyä shortsit, jos liika lämpö yllättää. Sitä en kuitenkaan toivo, vaan kuivaa, viileähköä ja hieman tuulista säätä. Ollaanhan sentään keskikesällä Lapissa - ei tarttis etelän miehen niin paljoa huitoa eikä käyttää ohvia!
Joten reiluksi viikoksi näkemiin ja kuulemiin. Painun kännykän kuulumattomiin täysin somettomaan maastoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti