Kallion kirjasto

Arkkitehtuuria, Teiniliiton jäsenkortteja ja vanhoja kirjastokortteja.

Viime kirjoitukseni innoittamana jatkan kirjastoteemalla. Olin viime kesänä valokuvaamassa Kalliota. Kävelin Pengerkatua pitkin keskustaa kohden, kun koko päivän ripotellut sade alkoi voimistua. Hain välillä suojaa ovisyvennyksistä, mutta seisoskelu ja matkan edistymättömyys alkoivat kyllästyttää. Sitten hoksasin Kallion kirjaston ja pujahdin sisään lämmittelemään ja kuivattelemaan vaatteitani ja kameraani.

Kallion kirjasto 2014

Sanoin äsken "hoksasin", kuin en olisi siitä ennen tätä tiennyt. Olen jo pikkupoikana katsellut tuota upeata taloa Porthaninkadun yläpäässä, joka on ollut siinä "aina". Kalliossa ei oikeastaan voi liikkua ilman, että jossain vaiheessa sivuuttaa Kallion kirjaston. Niin keskeisellä paikalla se on Porthaninkadun, Viidennen linjan ja Fleminginkadun jatkeen muodostamassa risteyksessä, legendaarisen Karhupuiston kupeessa.

Yllä on Signe Branderin kuva kirjastosta ilmeisesti juuri sen valmistuttua. Wikipediasta löysin tiedon, että "Hård af Segerstadin suunnittelema kirjastotalo valmistui 1912 kaupunkikuvallisesti näyttävälle paikalle Porthaninkadun päähän. Punatiilinen kirjastorakennus edustaa hillittyä myöhäisjugendia, jossa on runsaasti klassistisia vaikutteita. Hård af Segerstad käytti mallina yhdysvaltalaisia kirjastoja ja suunnitteli pohjakaavan niin sanotun butterfly-periaatteen mukaisesti. Kaksikerroksinen, kupolikattoinen lainaussali muodostaa rakennuksen toiminnallisen keskipisteen, ja muut toiminnot levittäytyvät sen ympärille kuin perhosen siivet".

Kallion kirjastosta huokuu jotain mennyttä ja arvokasta mutta samalla se tuntuu olevan enemmän kiinni nykyhetkessä kuin moni muu rakennus!

Ollessani lukiossa 1970-luvun alussa ilmaantui elämääni sellainen järjestö kuin Teiniliitto. "Suomen Teiniliitto r.y. oli voimakkaasti politisoitunut ja ahkera yhteiskunnallinen kannanottaja 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla (Wikipedia)"

Kovasti sen toiminta koulussamme näkyikin. Pyrittiin muuttamaan koululaitosta ja oli monenlaista äänestystä ja toimikuntaa. Juntattiin ja vastajuntattiin. Joskus iltaisin koulun tiloissa järjestettiin illanviettoja. Muistaakseni sisäänpääsyyn vaadittiin Teiniliiton jäsenkortti. En tiedä miksi. Joka tapauksessa sellaisen itsellenikin hankin, koska mitäpä ei tällainen poikakoululainen olisi tehnyt päästäkseen kosketuksiin toisen sukupuolen kanssa - hippoihin nimittäin kutsuttiin silloin tällöin tyttökoulujen oppilaita!

Jäsenkorttiin tuli syntymävuodekseni virheellisesti 1953. Tai tuli ja tuli, ilmeisesti olen itse näin sanonut. Yksi lisävuosihan oli kovasti tervetullut nuoren elämässä. Ilmeisesti tuossa tilanteessa ei vaadittu muita dokumentteja ja syntymäajaksi oli laitettavissa mitä tahansa. Myöhemmin tuli ilmi epäilyksiä, että Teiniliiton jäsenrekisterin hoidossa oli suurempaakin epäselvyyttä.

Koska Kallion kirjasto oli lähin kirjastoni tuolloin, päätin hankkia sinne kirjastokortin. Kirjastossa oltiin tarkempia ja vaadittiin nähtäväksi muita henkilöpapereita. Minulla ei ollut siihen hätään lompakossani - tai paremminkin kai farkuntaskussa - muuta kuin pahvinen Teiniliiton jäsenkortti. Niinpä syntymäajakseni kirjautui myös kirjaston tietoihin ja kirjastokorttiin väärä syntymäaika. Mitenpä olisin voinut siinä virkailijan edessä sanoa, että ei tämän jäsenkortin tiedot pidä paikkaansa?

Tuo kirjastokortti taisi olla elämäni ensimmäinen. Nuo väärät paperit polttelivat taskussani muutamia vuosia, kunnes hävitin ne päästyäni oppikoulusta ja kun elämäni muuttui enemmän Itä-Helsinki painotteiseksi. Rikos taitaa olla jo vanhentunut kummankin järjestön osalta.

Eläköön kuitenkin Suomen kirjastolaitos ja eläköön Kallion hieno kirjasto!