23.11.2016

Hajuja vai tuoksuja?

Helsingin kaupunginmuseon Haju-näyttelyn aikaansaamia ajatuksia.

Kerran osallistuin keskusteluun, jossa pohdittiin kumpi tuo helpommin mieleen muistoja, musiikki vai tuoksut. Muistaakseni enemmistö kallistui musiikin puolelle. On tietysti totta, että monet musiikkikappaleet muistuttavat mieleen hetken, jolloin sen on kuullut. Tai usein, kuten itselläni, luo jonkun erityisen mielialan, jonka yhteydessä alkaa muistella sen suuntaisia tapahtumia. Musiikki on siten toiminut niiden esiin nostajana.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että hajut ovat vielä voimakkaampia mielleyhtymien tuojia. Kuvitellaanpa pakkassäässä jostain kaukaa nenään kulkeutuvaa SAVUN TUOKSUA. Juuri sellaista vähäistä määrää, ettei oikein saa selvää kenen savupiipusta se tulee, riittävästi kuitenkin tuomaan mieleen moniakin savuun liittyviä hetkiä. Itselläni nämä mieleen nousevat asiat ovat välillä lapsuusmuistoja joistain talvisista tiellä kävelemisistä tai pihalla leikkimisistä, välillä aikuisena koetuista nuotiohetkistä ja kaikkea tältä väliltä.

Haiseeko vai tuoksuuko savu? Olen tainnut vasta aikuisempana tehdä eroa tuoksumisen ja haisemisen välillä. Haiseminen ja hajut ovat kai "virallisesti" jotain negatiivisia ja tuoksut taas enemmän positiivisia ilmauksia. Jätetään enempi filosofointi sikseen ja todetaan, että yhden haju on varmaan toisen tuoksu. Ihmisellä on hajuaisti, jolla haistellaan. Siksi minusta oli ihan paikallaan sanoa kansakouluaikoina koulukaverini kotona käydessäni, että "täällä haisee ihan sun äidiltäs, se haisee hyvältä!"

Haju-näyttely Helsingin kaupunginmuseossa
Miltä sitten Helsingissä haisee? Helsingin kaupunginmuseo keräsi ihmisten hajumuistoja näyttelyänsä varten. Tuossa näyttelyssä piipahdin samalla kun kävin muutenkin tutustumassa kaupunginmuseoon. Heti ensimmäisessä huoneessa nenässä tuntui voimakas parfyymimainen tuoksu. Mielessä kävi jo ajatus, että miten tällaisen voimakkaan hajun jälkeen enää mitään muuta kykenee haistamaan. Ajattelin, että näyttelyssä olisi tarjolla monia etukäteen mielessäni olleita tuoksuja mutta mitään muuta siellä ei ollutkaan! Myöhemmin selvisi, että kukin tuoksu on aina viikon ajan esillä ja vaihtuu sitten. Niitä on kuusi erilaista. (Esillä? Eikös museossa asiat ole esillä?) Harmikseni tämä tuoksu jäi minulta tunnistamatta eikä minulla ole mahdollisuutta enää käydä näyttelyssä.

Kaksi kolmasosaa vastanneista mainitsi meren. Lisäksi tuli kuumaa asfalttia, kahvipaahtimoa, sateessa kastuneita ratikkamatkustajia, pissaa, tietyömaita ja lehmuksenkukkia. Linnanmäen vuoristoradan tuoksu oli kuulemma haastavin saada keinotekoisesti luotua. Jokaisella on joku tuoksu, josta hän Helsingin tunnistaa.

Aloitanpa oman listani. En yritä laittaa näitä mitenkään paremmuusjärjestykseen, eihän sellaista edes ole.

HELSINGIN ASEMAHALLI. Nykyään siellä ei tunnu enää tuoksuvan siltä kuin ennen pikkupoikana. Voihan olla, että aika kultaa muistot ja laimentaa hajut. Minusta siellä tuoksui silloin vanhalta rakennukselta ja lisäksi tietysti ratapihalta kulkeutui sisään radan ja junien tuoksua.

Nyt on tietysti mainittava JUNARATA. Varsinkin kuumalla ilmalla ratapölkyt tuoksuivat huumaavalta. Vielä kun asettui aivan VANHANAIKAISEN JUNANVAUNUN viereen, tuohon "ratatervan hajuun" sekoittui lisäksi raudan tuoksua ja radalle pudonneiden vessan jätösten hajuja. Linnanmäen vuoristorataan on varmaan käytetty samaa kreosoottikyllästettä kuin aikanaan puisiin ratapölkkyihin. Nykyäänhän ratapölkyt ovat betonista, tuoksuttele niitä nyt sitten, eikä vessoistakaan enää radalle tuoksuja tule.

Asemalta ei tarvitse siirtyä kauaksikaan, kun löytyy seuraava tuoksu. Odottelet bussia rautatientorin tyhjällä bussilaiturilla ja kohdallesi laituriin saapuu linja-auto, joka sammuttaa moottorinsa. Pakokaasun käry laimentuu tuuleen ja jäljelle jää vain LÄMPIMÄN DIESEL-MOOTTORIN TUOKSU. Siihen kun saa vielä yhdistettyä sopivasti itseään kallistamalla kuuman renkaan kumintuoksua, niin seos on valmis. Yksi parhaista kaupunkituoksuista!

KAHVIPAAHTIMON minäkin olisin maininnut. Nykyäänhän sillä tarkoitetaan Sturenkadulla olevaa paahtimoa, jonka tuoksu leviää sopivalla tuulella kauas kaupunkiin. Minun lapsuuteni Sörnäisissä tuoksahteli lisäksi OTK:n kahvipaahtimo. Ja olihan Vuosaaressa Pauligin paahtimo, joka lienee vieläkin olemassa.

Kaupunkiin liittyy kadut ja asfaltti. Ollakseni aivan tarkka kerron millainen ASFALTIN TUOKSU on minusta paras: Kuuman kesäpäivän iltapäivänä asfaltille hiljalleen putoavan sateen ensi pisaroiden tuoksu juuri ennen kuin asfaltti muuttuu kokonaan märäksi. Niihin pisaroihin ja niiden tuoksuun tiivistyy kokonainen kaupunki!

MERI on jotenkin itsestään selvää. Helsinki on meren kaupunki. Minun meren tuoksuuni liittyy lisäksi levää ja merivedestä märkiä kallioita. Mutta jos halutaan pysytellä kaupungin rannoilla sanoisin VENERANNAN TUOKSU. Ihana sekasotku meren tuoksua, lakkaa, maalia ja puun hiomapölyä. Tulipa ikävä noita aikoja, kun tuli vietettyä keväitä veneitä kunnostellessa!

Rannoista ja merestä muistuu mieleen satamat ja niiden TAVARAMAKASIINIT. Saan vieläkin palautettua mieleeni, miltä Katajanokan makasiineissa tuoksui, kun kuljin isäni mukana niissä monet kerrat. Ehkä eniten tunnistan siinä tuoksussa appelsiinia vaikka mukana on tietysti muidenkin hedelmien tuoksuja. Nyt muistini toimiikin näin päin, että mielikuvasta tulee mieleen tuoksu!

VANHOJEN TALOJEN PORRASKÄYTÄVISSÄ on myös oma erityinen tuoksunsa, joissakin tuoksuu enemmän maali ja lakka, toisissa enemmän vanha puu. Joskus porraskäytävän tuoksuun yhdistyy asuntojen postiluukuista tulvivaa asuntojen omaa tuoksua. Jostain kumman syystä muistan SILAKKALAATIKON JA LÄSKISOOSIN TUOKSUN. Sellaisia hajukimaroita tulvahteli etenkin Kallion seudun taloissa, joissa kouluaikoina tuli kuljettua.

Kouluajoista tuli mieleen PENAALI. Ensin penaali tuoksui uudelta.. penaalilta, mutta sitten kun siihen laittoi lyijykyniä ja kumeja sekoitus oli valmis. Sen haistelusta sai voimia ja jaksoi istua puupulpetissa, kunhan aina välillä painoi nenänsä kiinni penaaliin. Vähitellen penaali tietysti vanheni ja sen tuoksu laimeni. Sen uutuudenviehätys taisi muutenkin laimentua..

Joo, KALLION KANSAKOULUN PORTAIKON JA LUOKKAHUONEIDEN TUOKSUT, mutta annetaanpa jo olla. Eiköhän tässä ollut riittävästi. Näyttely on avoinna vielä 15. tammikuuta 2017 asti, joten nenät sitä kohti ja sinne tuoksuttelemaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti