Yleensä säntään aamuvirkkuna ihmisenä jo aamusta ulos. Tällä kertaa lähtö venyi myöhäisiltapäivään ennen kuin suuntasin auton nokan Etelä-Konnevettä kohden. Vaikka kansallispuisto on perustettu jo syksyllä 2014, se on jäänyt käymättä vaikka on yksi lähipuistoistani. Lähipuiston käsite on hieman häilyvä, mutta lasken niiksi enintään 100km etäisyydellä Jyväskylästä sijaitsevat Leivonmäen, Isojärven, Pyhä-Häkin ja nyt siis minulle uuden Etelä-Konneveden.
Käynti siellä on saanut odottaa, koska polku-, laavu- ym verkosto on ollut kehityksen alla ja olen pitänyt sitä melko pitkälle pelkkänä melojien tai muiden vesilläliikkujien kohteena. No, tämä käsitys muuttui käyntini jälkeen.
Koska lähtö oli siirtynyt iltapäivään, ajattelin kulkea jonkun lyhyen lenkin ja tällaiseksi valikoitui 4,6km mittainen Kalajan kierros. Matkaa Kalajan pysäköintialueelle kertyy Jyväskylästä suunnilleen 80km, josta loppu 20km on melko kuoppaista hiekkatietä.
 |
| Kalajan kierros 4,6 km |
Melko pian pysähdyin ihastelemaan Vuori-Kalajan kirkasta vettä. Katseeni osui leppoisasti pinnalla kelluvaan sammakkoon. Se näytti nauttivan auringon lämmöstä selässään. Aikani katseltuani tuli mieleen, onko se edes elossa. Kumarruin vähän lähemmäs, jolloin se otti muutamia uintiliikkeitä - ihan tyylipuhdasta sammakkoa - ja painui pohjaan turvaan.
Toisen veijarin tavoitin ihan rantavedestä, jossa se kömmiskeli. Hetken päästä eteen tulikin opastaulu, jossa kerrottiin järvelle olevan tyypillistä rupikonnien esiintyminen.
Vasemmalla näkyy Kalajanvuori ja vastapäätä lähtöpaikkani. Vuori-Kalajan lampi on 30 metriä syvä ja erittäin kirkasvetinen. Jos en väärin arvaa, niin syvimmät kohdat osuvat Kalajanvuoren alle. Miksi vuoren seinämä päättyisi juuri rantaveden pinnan tasoon?
Olin suunnilleen puolessa välissä kierrosta, kun vastaani tuli punaposkinen nuori nainen melkoista haipakkaa ja kysyi tuliko minua vastaan ketään. Ajattelin hetken, että hän on kadottanut seurueensa tai jotain muuta vastaavaa. Hän olikin etsimässä vastaajia johonkin Konneveden palveluita koskevaan kyselyyn. Lupasin vastata, jos hän jaksaisi odottaa minua alkupään nuotiopaikalla. Kierrokseni kesti kuitenkin sen verran kauan upeita luontokohteita ihmetellen, ettei haastattelijaa enää näkynyt.
 |
| Vuori-Kalajan metsäkämppä |
 |
| Näkymä ikkunasta sisään |
 |
| Haapavanhuksia |
 |
| Kalajanvuori |
 |
| Näkymä Kalajanvuorelta |
Vuoren korkeimmalla kohdalla on puinen kolmiomittaustorni. Kierrettäessä myötäpäivään sen jälkeen alkaa laskeutuminen korkeuksista takaisin "maan pinnalle". Huonompijalkaisten kannattaa varmaankin kiertää kierros vastapäivään, jolloin jyrkästä laskusta tulee jyrkkä nousu. Uskoisin sen olevan jaloille kiitollisempi. Minäkin tervejalkainen laskeuduin tarkkaan jalkojani asetellen, sen verran jyrkkä, kivinen ja juurinen alaspäin viettävä polku oli.
Sitten ehdittyäni takaisin lammen rantaan eteeni tuli näky, joka antoi otsikon koko kertomukselle. Jo kaukaa kuului rupikonnien rytmikästä ääntelyä. En osaa sanoa oliko se kurnutusta vai mitä, mutta hauskan kuuloista se oli. Hauskaa näytti konnillakin olevan! Niitä oli kymmeniä, kuka mitenkäkin polskuttelemassa, oli kahta, melkein kolmeakin päällekkäin - kevät on rakkauden aikaa!
Piti oikein luontosivuilta käydä päivittämässä konnatietoutta: "Talvihorroksen jälkeen rupikonnat keskittyvät lisääntymispuuhiin. Kaikki rupikonnat lähtevät silloin reviiriltään ja koloistaan kohti tuttua lampea tai järvenlahtea, joissa aiempinakin vuosina on oltu. Munat lasketaan muutaman metrin pituisiksi nauhoiksi. Nauhat ovat usein vesikasvien ympärillä ja niissä voi olla jopa yli 5000 munaa."
 |
| Vuori-Kalaja kotalaavu |
Alussa mainitsin, että puistossa on paljon uutta. Ainakin kotalaavun katto oli ihan äskettäin tervattu. Oli huumaavaa nuuhkia katolta vieläkin tippuvan tervan tuoksua! Muistui mieleen vanhat lapsuudenaikaiset tummiksi tervatut soutuveneet järvien rannoilla.
Oli hieno iltaretki ja uskon, että vielä tapaamme Etelä-Konnevesi! Ehkä tulenkin seuraavaa kerran kanootin tai jopa soutuveneen kanssa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti