Vuoden aloitus Viisarimäellä

Viisarimäen alias Kuivavuoren luontopolulla 11.1.2018

Harvoin käy näin, että retkikohde vaihtuu jo hetken autoa ajettuani. Olin pakannut reppuun normaalit varusteeni; eväs- ja kahvileipiä, termokseen kuumaa vettä, purukahvia ja mehutiivistettä. Makkaroita ei mukana ollut mutta tietysti risukeittimeni oli, koska halusin edes hieman saada tulisteltua tauoillani. Olin menossa Leivonmäelle lumikenkäilemään ja muukin vaatetukseni oli sen mukainen; sauvat, tukevat kengät ja säärystimet. Olin varustautunut olemaan koko päivän ulkona ja palaamaan vasta iltapäivällä takaisin.

Nelostiellä muistin Rutalahteen kääntyvän tien alussa olevan luontopolun. Sen opastaulu oli kiinnittänyt huomiota siitä aikaisemmin ohiajaessani. Aina olin ollut jonnekin menossa tai jostain tulossa eikä ollut jäänyt aikaa siihen tutustumiseen. Tällä kertaa aikaa oli varattu koko päivä ja päätin käydä katsastamassa sen ennen Leivonmäelle jatkamistani.

En tiennyt saisiko polun alkupäähän pysäköityä, joten jätin auton suosiolla heti tienristeyksen lähellä olevalle puutavaran käsittelypaikalle. Siitä sitten kävelin muutaman sata metriä polun alkuun.

Viisarimäen luontopolku

Talvella on aina vaikeutena tietää lumitilanne vähänkään etäämmällä kotoa. Lumikengät osoittautuivat ainakin tässä vaiheessa reissua turhiksi ja saivat jäädä roikkumaan olalle nostettujen suksisauvojen päähän. Oli arkitorstai mutta silti polulla oli ihan tuoreita jalanjälkiä. Opastaulun lähellä parkkipaikalla ei kuitenkaan ollut auton jälkiä, joten kulkijat lienevät olleen lähitalojen väkeä.

Hangella näkyi pieniä jälkiä. Jollain pikkuotuksella oli ollut tärkeitä puuhia, kun oli nähnyt asiakseen ravata hangen alle johtavalle reiälle edestakaisin. Jotain jännää siellä reiässä varmaan oli, ainakin turvapaikka maailman pahuudelta.

...ja hetken kuluttua eteen tuli taulu, jossa kehoitettiin tarkkailemaan eläinten jälkiä ja tunnistamaan niitä. Sitähän juuri olin tehnyt! Minusta nuo äskeiset jäljet oli tehnyt joku "Hyvin Pieni Eläin" mukaillakseni Nalle Puh -tarinoita.

Tiesin, että polku johtaisi korkealle mäelle mutta se jatkoi rauhallisesti nousten ylöspäin. Ihmettelin, koska tavoitteeseeni, mäenpäällä olevalle laavulle ei pitänyt olla kuin muutama sata metriä. Yhtäkkiä polku kuitenkin alkoi nousta hyvin päättäväisesti ylös.

Kuivavuoren laavu

Sittenpä eteeni putkahti laavu. Se oli suljettu kevytpressulla ilmeisesti lumen ja kesällä roskien sisään lentämisen estämiseksi. Hieno idea!

Kuivavuoren laavu

Käärittyäni pressun ylös ja ripustettuani sen käteviin pidikkeisiin, paljastui siisti laavu. Kuivavuoren laavu sanottiin nimikyltissä. Kuivavuoren? Enkö ollutkaan Viisarimäellä?

Sytykkeiksi oli pieniä tikkuja valmiina ja pari isoa tuohenkäppyrää. Tietysti makkaratikkuja ja solumuovialusta takamuksen alle. Asiallista!

Sitten äkkäsin vieraskirjakotelon päällä olevan kynttilän. Se tuikutteli siinä ja hetken luulin sen olevan oikea mutta se olikin pattereilla toimiva led-kynttilä. Että kynttilätkin valmiiksi palamassa!

Viitsiskö?

Kyllä viitsi...

koska laavun varusteisiin kuului myös pieni lasten lumilapio. Sillä kaivelin nuotiopaikan lumen alta ja virittelin pienet tulet. Pitäähän taas saada uudistettua eräpuvun savun tuoksu! Koska mukana oli oma risukeittimeni virittelin siihenkin tulet tunnelmaa lisäämään. Huvitti mieleeni tullut ajatus, että nyt olin kahden tulen loukussa.

Kun risukeittimen tulet olivat hiipumassa kaivoin repusta pellettipussin. Ostin kerran paikallisesta varastomyymälästä säkin pellettejä. En ole löytänyt missään myytävän pienempiä määriä mutta ei tämä 15kg:n säkkikään maksanut kuin muutaman euron. Olin kuljettanut pientä pussillista mukanani tarkoituksenani joku kerta rauhoittua testaamaan miten pelletit risukeittimessä toimisivat. Netin retkeilysivustoilla ollaan asiasta vähintään kahta mieltä, kuten kaikista asioista. No nyt oli hyvä tilaisuus perustaa "Kuivavuoren koepolttokeskus".

Risukeitin ja pelletit

Pohtimatta miten oikeat pellettipolttimet toimivat, ala- vai yläsyöttöperiaattella, nakkasin kourallisen pellettejä vielä hieman hiipuvan hiilloksen päälle. Puhaltelin saadakseni ne syttymään kunnolla.

Risukeitin ja pelletit

Pelletit paloivat hetken aikaa liekillä mutta muodostivat sitten punaisena hehkuvan hiilloksen. Tässä hiillos on jo hiipumassa ja tämän kuvan ottamiseeen on kulunut edellisestä sytytyskuvasta 22 minuuttia. Olin hämmästynyt miten pitkään yksi kourallinen pellettejä riitti tuottamaan lämpöä.

Risukeitin setti

Laitan tähän kuvan koko risukeitinsetistä. Se kulkee yleensä aina mukanani. Tämä on vain tulistelu- ja makkaranpaistopaketti, josta puuttuu keittoastiat, astioiden kahva ja mahdollisesti spriipoltin, jota myös olen joskus pitänyt mukana. Koko tarina tämän keittimen tekemisestä löytyy tästä blogista maaliskuulta 2016.

Jotenkin into lähteä vielä Leivonmäelle lopahti ja pakkasin tavarat. Siivosin jälkeni, laskin pressun ja kirjoitin kiitokseni vieraskirjaan. Viisarimäen kyläyhdistys on tehnyt 2006 oivan teon rakentaessaan tämän laavun. Se on osa luontopolkua, jota en lähtenyt nyt kiertämään, jääköön toiseen kertaan. Ehkä polun punapäiset merkkikepit voisivat olla hieman pidempiä, koska nyt niitä ei nähnyt näinkään vähäisen lumen alta. Toisaalta korkeammat kepit saattaisivat olla kesäaikaan liian luonnosta erottuvia.

Puhdistin sähkökynttilän lumesta mutta jätin sen päälle vilkuttelemaan seuraavien tulijoiden iloksi. Mielessä kävi kyllä, että onkohan se unohtunut edellisiltä kävijöiltä mutta yleensä jätän asiat vähintäinkin sellaisiksi kuin ne ovat tullessani olleet.

Kotona selvitin, että olin ollut Kuivavuorella, ehkä Viisarimäki on enemmän paikannimi. Vieressä olisi ollut vielä Kuunteluharju, jonka kautta luontopolku olisi kukenut.

Illalla piti lähteä vielä iltalenkillä hakemaan ruuveja ja kulmarautoja Ikean aterintelineeseen, joka on ollut kotona odottamassa seuraavaa rakenteluprojektia. Nyt alkoi siinnellä ajatus pellettipolttimesta, jossa ei olisi ollenkaan runkoon tehtyjä aukkoja. Mutta tämä on sitten tulevien juttujen aiheita... Ja onhan siellä Ikeassa myös teräksisiä termoksia, joista olen nähnyt tehtävän puukaasukeittimiä...

Ettei vaan taas lähtisi lapasesta tämäkin harrastus...