17.2.2018

Linnansaaressa luistellen

Linnansaaren jääreitillä luistelemassa 15.2.2018

Olen ainakin parina keväänä aikonut luistella Porosalmi-Oravi retkiluisteluradan. Olen liian kauan odotellut keväisempiä ja keväisempiä kelejä ja rata on aina niitä odotellessa ehtinyt mennä huonoon kuntoon. Olen varmaan asetellut reissulleni liikaa ehtojakin mutta nyt ei ollut liikaa pakkasta, ei ollut liian tuulista eikä lumisateistakaan. Varmistin vielä puhelimitse ennen lähtöäni, että rata oli luistelukunnossa. Ja olihan se, vihdoin olivat tähdet oikeasssa asennossa!

Lähtöpaikaksi valitsin Järvisydämen pään, koska siihen oli vähän lyhyempi matka kuin Oraviin. Eikä matkalla ollut Tappuvirran lossiakaan hidasteena.

Järvisydän retkiluistelurata
Tietämättä millainen Oravin pää on, niin ainakin tässä päässä oli hulppeat olosuhteet. Luistelurata lähti ihan Järvisydämen hotellin rannasta ja sen edessä oli runsaasti parkkitilaa.

Järvisydän retkiluistelurata
 Luistinten kiinnittäminen kävi kätevästi laiturin reunalla istuen.

Linnansaari retkiluistelurata
Alkumatkasta rata mutkitteli komeiden saarien lomassa. Pieni vastatuulikaan ei vielä tässä vaiheessa häirinnyt matkantekoa. Tuntui kuitenkin, etten millään löydä luisteluun oikeaa rytmiä. Kiristin luistimia, kokeilin lyhyempää ja pitempää liukua, mutta matkan teko tuntui jotenkin vaivalloiselta.

Sattui muutamia läheltä piti kaatumisiakin, koska luistimen terät tahtoivat väkisin ohjautua jäässä oleviin pitkittäisiin uriin. Luonnonjäällä kun oltiin, oli hyväksyttävä pienet poikkeamat jään laadussa. Vauhtia ei kannattanut nostaa kovin kovaksi niin tällaisista tilanteista selvisi nopealla hypähdyksellä ja käsien reippaalla ja näyttävällä viuhtomisella. Harmi vaan, ettei millään kertaa osunut ketään näkemään ja arvostelemaan "Tanssii luistinten kanssa" -suoritustani.

Pieni-Lappi
Pieni vastatuuli humisi korvissa mutta pakkasta oli onneksi vain pari astetta. Sitten näin ensimmäisen opastaulun Pieni-Lappi -nimisen saaren rannassa. Oli vaikea arvioida jo luistelemaani matkaa mutta ajattelin alkavani olla jossain puolessa välissä. Oli jotenkin masentavaa huomata, että olin tullutkin vasta neljänneksen!

Linnansaari retkiluistelukartta
Nämä "olet tässä ja tässä" -taulut olivat hauskoja. Eksymäänhän radalla ei päässyt mutta niistä oli hyvä seurata matkan kulumista - tai kulumattomuutta. Vasta puoli tuntia myöhemmin olin puolivälissä ja keskellä järveä!

Retkiluisteluradan kunnostusta
Välillä radan vieritse ajoi moottorikelkkoja. Niitä meni molempiin suuntiin. Mietiskelin, että olivatkohan ne radan huoltotehtävissä vai muuten vaan ajelemassa. Nämä ainakin olivat selvästi tekemässä meidän luistelijoiden hyväksi jotain.

Sammakkoniemi, Linnansaari
Sitten alkoi jo olla nälkä. En tiennyt onko Oravissa tulistelumahdollisuuksia ja nilkatkin kaipasivat pientä lepoa. Tuntui hyvältä vaihtaa hetkeksi talvilenkkarit jalkaan. Samalle nuotiopaikalle pysähtynyt toinen luistelija oli ehtinyt jo latomaan polttopuut paikoilleen mutta oli sen jälkeen joutunut tuskailemaan sytyttämisen kanssa. Lumesta kosteat pahviset kertamukit eivät olleet suostuneet kunnolliseen yhteistyöhön. Minulla oli repun pohjalla sytytyspusseja, joiden avulla pääsimme nopeasti itse asiaan. Tuli alkoi iloisesti leikitellä puiden lomassa ja kaivoin eväsvehkeet esiin.

Tällä kertaa olin tarkoituksella jättänyt makkarat kotiin ja nautin pelkästä tulen katselusta. Ruokatermoksessa oli valmis keitto ja eväsleipiä rasiassa. Vaikka olin lisännyt heti pysähdyttyäni kunnolla taukovaatetta, tunsin kylmän hiipivän iholle. Paita oli varmaan selästä kastunut parin tunnin tauottomasta luistelusta. Oli kuitenkin mukava istua hetki tulilla ja oikein tarkoituksella jätin pilkkireppuni savuun saamaan itseensä oikeaa retkituoksua. Luovuttakoon sitä sitten vaatehuoneen nurkassa ilokseni pitkin kevättä, jos ei enää pääse mukaani retkille.

Linnansaari retkiluistelurata
Tässä on yksi pitkä suora, josta saa vähän käsitystä Haukiveden suuruudesta. Sopivin välimatkoin oli radan varrella kuitenkin penkkejä levähtämistä varten.

Loppupään Linnansaari-Oravi väli on nettisivujen mukaan 5km, joten luisteltua tuli silti yhteensä 26 km vaikka käännyinkin Linnansaaresta takaisin. Aika hyvä suoritus näin kylmiltään, koska edellisestä retkiluistimilla vietetystä hetkestä on kulunut jo neljä vuotta! Ehkä siitä syystä alkumatka oli jotenkin vaivalloista, mutta tulomatka sujuikin myötätuulessa sujuvasti. Tulin Linnasaaresta Porosalmeen reilussa tunnissa!

Kesällä olisi mukava palata järvelle soutuveneellä mutta silloinkin kuten nyt talvella täytyy huomioida liikkumisrajoitukset tietyissä osissa kansallispuistoa. Nyt talvella norppa-Miikkulaiset ovat talvipesissään ja siksi meitä kehoitettiin pysymään reitillä, jotta niiden pesintä ei häiriintyisi.

Kannatti ajella noinkin etäälle ja varmaan päivänsä olisi voinut pöhkömminkin viettää. Sain taas uuden kokemuksen ja tulipa käytyä uudessa kansallispuistossakin. Mutta muistuttakaa ihmeessä seuraavalla kerralla, että otan sauvat mukaan. Olin ainut ilman sauvoja luistelija. Niistä olisi ollut suuresti apua...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti