Jatketaanpas tästä luisteluaiheesta, kun on vauhtiin päästy. Parina vuonna on silmiin pistänyt jutut Kuopiossa pidettävästä Finland Ice Marathon -kilpailusta. Vuosittainen tapahtuma on helmikuun lopussa, minkä jälkeen radat ovat vapaasti yleisessä käytössä. Kuopion kaupunki (Mestar) ylläpitää rataa niin kauan kuin radalla on turvallista ja sääolot sallivat.
Mutta ennen kuin lähdin, huollatin luistimeni. Satamassa palveli Leon Luistinpalvelu. Sen päällepäin vaatimattoman näköisessä harmaassa kontissa oli tiivistyneenä vuosikymmenten kokemus luistimista ja luistelusta. Luistimia myytiin ja vuokrattiin. Siteitä kiinnitettiin ja vaihdettiin. Kaikentyyppiset luistimet saivat lisäksi oikeanlaisen terotuksen. Samalla kun teriäni hiottiin sain luennon kaarevuuden merkityksestä, liukupinnoista ym. Olin tähän asti luullut, että rauta mikä rauta, se on joko tylsä tai terävä!
 |
| Leon Luistinpalvelu palvelee |
Olin ottanut tapani mukaan pilkkirepun kenkien vaihtoa ja mahdollisia levähdystaukoja varten. Ainakin kenkien vaihtoa ajatellen tämä oli turhaa, koska satamassa oli suuri pukusuoja naulakoineen ja kenkätelineineen. Sielläpä sitä oli kätevä rauhassa laittaa luistimet jalkaan tuulelta suojassa.
Jää oli ensiluokkaisessa kunnossa, olihan kyseessä tosiaan kilparata. Kartassa varoitellusta hiekastakaan Rönön sillan alla ei ollut jälkeäkään. Kerrassaan loistava rata!
Olin liikkeellä lauantaina ja koska sääkin oli melko hyvä radalla riitti väkeä. Koska oltiin kaupungin edustalla joukossa oli myös lapsia hokkareineen. Silti luistelemaan mahtui hyvin. Eniten väkeä oli ymmärrettävästi Kuopionlahden lenkin varrella, kun taas Itkonniemen lenkkiä sai luistella lähes yksin. Luistelijat olivat enimmäkseen tavallista sekalaista ulkoilijajoukkoa ja Linnansaaressa näkemäni huippuluistelijat puuttuivat joukosta kokonaan.
Loistokkaista järjestelyistä täytyy vielä mainita laavu. Harvoin sitä näin ison kaupungin edustalla saa paistella makkaroita ja nautiskella kahvejaan. Minä tyydyin tällä kertaa nuuhkimaan savun tuoksua kauempaa.
Muut sisävesilaivat olivat talviunillaan ja odottivat jäiden sulamista päästäkseen taas omiin hommiinsa. Tämä oli täydessä työn touhussa palvellen luistelijoita kahvilana.
Tuuli oli välillä aika reipas ja se oli tuonut Itkonniemen puoleiselle radalle jonkun verran lunta. Luistelemani radan muodosta johtui hauska myötätuuli-vastatuuli-myötätuuli-vastatuuli -ilmiö. Välillä sai oikeasti luistella ja välillä lasketella melkein mitään tekemättä eteenpäin. Sauvoilla kun vielä vähän lykki lisää vauhtia... Niin, tällä kertaa muistin ne sauvat. Yli puolet luistelijoista vaan näytti olevan ilman niitä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti