10.4.2018

Tossun poikia 45v

Vierailu entisessä opinahjossani 45 vuoden jälkeen

Sukelletaanpas taas vaihteeksi historiaan ja muistoihini. Tällä kertaa koulumaailmaan. Tämän kevään ylioppilaskirjoitukset ovat juuri päättyneet ja alkaa abien jännitys valkolakin saamisesta.

Keväällä 2014 seurasin abien penkkaririemua täällä Jyväskylässä ja kirjoitin lyhyesti omista penkkarimuistoistani. Tällä kertaa kouluaikojeni muisteluun on kuitenkin konkreettisempi syy. Omasta valkolakistani tulee tänä keväänä kuluneeksi 45 vuotta. Sen kunniaksi sain ilon olla mukana tutustumiskäynnillä Tossuun entisten luokkatovereideni kanssa.

Tossu 8a 1973

Tossu 8b 1973
Tällaisia leveälahkeisia pitkätukkia me olimme. Ylemmän kielilinjan luokkakuvassa olen keskellä takariviä. Alempana siis matematiikan linja.

Minusta koulujen nimitykset olivat ennen jotenkin selkeämpiä ja ymmärrettäviä. Oli kansakoulu, jonka kaikki kävivät. Koko kansa siis kouluttautui ainakin jonkun verran. Sitten mentiin oppikouluun. Ne menivät, jotka halusivat oppia enemmän. Siis oppikoulu - selvähän se. Ihan kaikki eivät jatkaneet lukioon, paikkaan missä luettiin vaan lopettivat keskikoulun jälkeen ja menivät ehkä ammattikouluun oppiakseen jonkun ammatin.

Tämä koulu, josta nyt puhun on Tossu. Nykyisin näytetään käytettävän usein nimitystä Torkkeli.

Ennen kuin jatkan, laitan tähän netistä löytämääni koulun historiaa. Itsellenikin tuli uutta tietoa.
Tossu korttelissa 334
"Kouluhallituksen oppikouluosasto päätti 3.3.1924 ehdottaa uuden valtion poikakoulun perustamista Helsinkiin. Syksyllä 1925 aloitti toimintansa Helsingin toinen suomalainen lyseo. Koulu oli kuusivuotinen yliopistoon johtava poikalyseo, joka lukuvuoden 1929-1930 toimi jo täysiluokkaisena. Ensimmäisen kerran oppilaat osallistuivat ylioppilastutkintoon vuonna 1930. Koulu toimi vuokratiloissa vuoteen 1944, oman koulutalonsa lyseo sai Torkkelinkadun varrelle 1.7.1944. Koulun nimi muuttui Helsingin toiseksi lyseoksi 16.6.1950"

Eli Tossusta on kirjoitettu ensimmäisen kerran jo vuonna 1930. Kartassa näkyy Helsinginkadun toisella puolella Pengerkadun päässä kolmionmuotoinen puistikko, Vaasanpuistikko, joka tunnetaan myös lempinimellä "piritori". Kovin lempeä ei nimitys ole, mutta kertoo jotain sen liepeillä tapahtuvasta touhusta. Oli mielenkiintoista lukea, että Tossun historiaan kuuluu myös puistikon reunalla sijainnut vanha kauppahalli.

"Kaksikerroksisen Vaasanhallin alakerta muistetaan kauppahallina. Myös yläkerrassa oli liiketilaa, mutta sinne saatiin mahtumaan muutakin. Vuonna 1932 hallin toisessa kerroksessa aloitti Helsingin toinen lyseo, eli kotoisammin Tossu. Vaasanhallin yläkertaan tossulaiset kapusivat aina vuoteen 1944 saakka, jolloin valmistui lyseon uusi koulutalo Torkkelinkadun varrelle."


Ja tuohon koulurakennukseen olin nyt astumassa ensimmäistä kertaa 45 vuoteen. Toiset olivat kuulemma kokoontuneet jo 10 vuoden kuluttua ensimmäisen kerran. Sen jälkeen vielä 30 ja 40 vuoden kuluttua ja vasta nyt saivat pyydettyä minut mukaan. Ehkä muuttoni Helsingistä pois oli vaikuttanut asiaan.

Saila Linkopuu ja vanhoja tossuja..
Saimme oppaaksemme itse rehtorin ja apulaisrehtorin. Meidän aikanamme rehtorin virkaa hoiti Jouko Palonen, tiukkana ja vaativana pidetty harmaa jämpti mies. Hänen kanssaan itse kullakin tuli välillä vähän... mitenkähän sanoisi... kitkaa. Taisin jossain vaiheessa Sailalle sanoakin, ettet olisi varmaan pärjännyt meidän jukureiden kanssa.


Koska oli yo-kirjoitusten aika, juhlasali tai meidän mielestä silloinen voimistelusali oli varusteltu kirjoituksia varten. Kovasti oli verkkokaapeleita entiseen verrattuna. Minä kirjoitin vielä kaikki vastaukseni konseptiarkille, muistin oikean levyiset marginaalit, teroittaa kynät, eväsrasiankin leipineen ja valmiiksi kuoritun appelsiinin, sekä merkitä arkin ylänurkkaan nimeni...


Täällä niitä nykyajan "liituja ja liitutauluja" oli kokonainen kaapillinen!


Opettajan kateederi oli tämmöinen. Kovin on tietoteknistä rekvisiittaa silläkin.


Jotain meillekin tuttua löytyi! Näytti olevan ihan käytössä oleva ja toimiva kapine. Tässä jäimme pitkäksi aikaa muistelemaan omia järjestäjävuorojamme. Järjestäjiä oli kaksi ja yksi tehtävistä oli pyyhkiä taulu.


Vielä suurempi riemu syntyi, kun tämä takavaraston kaappi tuntui meistä kovin tutulta. Arvelimme sen olleen jo meidän aikanamme käytössä. Yksi jos toinen muisteli joutuneensa opettajan mukaan hakemaan järjestäjän ominaisuudessa oppitunnilla tarvittavaa aineistoa tuollaisesta kaapista.

Puhuin alussa koulun nimestä. Wikipediasta löytyi koko nimihistoria sekä tietoa koulun nykypäivästä. Sehän on nykyään kuvataiteen erityistehtävälukio.

"Lukion entiset nimet ovat olleet Helsingin toinen suomalainen lyseo vuosina 1925 - 49, Helsingin toinen lyseo vuosina 1950 - 77, Torkkelinkadun lukio vuosina 1977 - 79, Torkkelin lukio vuosina 1979 - 91, ja vuodesta 1991 alkaen nimenä on ollut Helsingin kuvataidelukio."

"Päärakennuksessa on lukio-oppiaineiden luokkatilojen lisäksi viisi kuvataideluokkaa, multimedialuokka, eKoelabra-luokka, opiskelijoiden työtiloja, aulagalleria, juhlasali sekä opiskeluhuollon ja hallinnon tiloja."

"Päärakennuksen lisäksi lukiolla on Kalliossa osoitteessa Pengerkatu 5 taidetalo. Taidetalo remontointiin vuonna 1997 lukiolle Pengerkadun poliisitalon jugend-kiinteistöstä."


Tässä yksi noista kuvataideluokista. Siinä on sulassa sovussa maalauspensselit ja tietokoneet. Ei kai nuo tietokoneet niin pahasta ole!


Käytävillä ja luokissa, kaikkialla näkyi tämä ilmaisutaito.

Tätä kirjoittaessa tuli mieleen paljon kouluaikojeni asioita ja tapahtumia. Enpä olisi uskonut, että lapsuuteni hokema "poliis, poliis, Pengerkatu viis" liittyisi nykyään mitenkään Tossun toimintaan.

(Vielä voisin muistella hyppytunteja, joiden aikana kuljeskeltiin pitkin Kalliota ja Vallilaa, veistossa tekemääni korona-peliä, sen epäonnistunutta lakkausta, juustomuottia, joka onnistui yli odotusten, molemmat ovat vieläkin tallella. Autokoulun ajotunneille lähtöä koulun edestä, autokoulun opettajan muistutusta kääntyessämme Pengerkadulle Helsinginkadulta ja ryhmittyessäni oikeaoppisesti raitiovaunukiskoille: muistitko katsoa taustapeiliin? Muistin, ja muistan siinä kohdassa vielä nykyäänkin. Ehkä vielä koulumatkoja bussilla Kontulasta tuonne Torkkelinmäelle, kulkemisen Marjatan kallioiden ja Kurvin kautta...)

Illalla kokoonnuimme isommalla porukalla Espan Kappeliin syömään juhlaillallista. Saimme vieraaksemme myös yhden entisistä opettajistamme, 9x-vuotiaan matematiikan opettajamme. Kuinka ollakaan, hänet sijoitettiin keskemmälle istumaan - juuri minun viereeni! Tuo 9x ei ole mikään matikan kaava vaikka se lyhyydessään sopisi minun, kielilinjan oppilaan ratkaistavaksi. Pidänpä vain omana salaisuutenani hänen tarkan ikänsä.

Poikakoulun kasvattina ei ravintolailta olisi voinut paremmin päättyä. Sen lisäksi, että sain koko illan jutella mielenkiintoisen naisen kanssa, sain hänet vielä käsivarteeni pois lähtiessäni. Sinne jäivät muut pojat pitkään pöytään katsomaan peräämme, kun rauhallisesti astelimme pois.

Muista Muru, mitä sovittiin! Tavataan viiden vuoden kuluttua. Siihen asti huolettomia ja pirteitä eläkepäiviä Sinulle! Minäkin yritän pysyä tolpillani...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti