Viime kevättalvella sain energiapuuskan, jonka yhteydessä järjestelin ja kävin läpi kirjahyllyämme. Vuosia sitten olin työntänyt sinne talteen kirjoja vanhempieni jäämistöstä omien kirjojemme lisäksi. Paljon tuli heti silloin annettua pois, mutta riittävän paljon niitä oli jäänyt vielä jatkamaan elämäänsä hyllyssämme.
Jaoin kirjat kolmeen ryhmään. Ensimmäiseen ehdottomasti säästettävät, toiseen ne, joista selvästi haluan luopua. Kolmanteen ryhmään sellaiset, joiden kohtalosta en ollut ihan varma. Kuten yleensä, tällainen muut-ryhmä pyrkii kasvamaan aika suureksi. Pitäisi vaan kylmäverisesti tehdä jako kahteen; jää ja lähtee. No, silloin tietysti jättäisin epävarmat tapaukset hyllyyn ja joskus edessä olisi taas sama rumba. Olen muutenkin vähän huono heittämään ehjää ja käyttökelpoista tavaraa pois.
Tiedän, tiedän! On olemassa kirpputoreja, kierrätyskeskuksia, nettihuutokauppoja, kauppojen ilmoitustauluja ja tietysti nuo roska-astiatkin pihan perällä. Oman lapsuudenkodin tavaroiden hävittäminen ei vaan ole niin yksinkertaista. Niihin ei pysty suhtautumaan pelkkänä tavarana. Rannekello ei ole mikä tahansa rannekello, jos olet nähnyt sen aina äitisi ranteessa. Eikä isän suvussa polvelta toiselle kulkeutunut taskukellokaan. Kellot ovat vielä helppoja tapauksia, koska ovat niin pieniä esineitä. Nehän voi aina haudata jonnekin lipaston laatikon perukoille, josta ne silloin tällöin putkahtavat esiin muita asioita sieltä kaiveltaessa. Entä seinäkello, joka on raksuttanut keittiön seinällä tuttua raksutustaan niin kauan kun muistat? Tai kaappikello, jos jollain sellainen on ollut.
Muutama päivä sitten törmäsin kirjalaatikkoon, jonka olin jättänyt odottamaan kohtaloaan keväällä. Nyt sen suhteen oli tehtävä päätös. Juuri nyt, enää en aikoisi odottaa. Päätös oli luopua niistä. Laatikossa oli 11 kappaletta virheettömässä kunnossa olevia nahkaselkäisiä kirjoja. Kansojen historia, uudistettu laitos 22 nidoksena. Tekijä Carl Grimberg ja painovuosi ensimmäisellä osalla 1956 ja viimeisellä osalla 1959. Painettu Werner Söderströmin kirjapainossa Porvoossa.
 |
| Kansojen historia, Carl Grimberg |
Muistan tuon pitkän ruskean kirjarivin olleen kirjahyllyssämme aina. Milloin se oli ollut alhaalla, milloin keskellä tai ylhäällä. Joskus se ei ollut mahtunut samaan hyllyväliin ja oli tullut jaetuksi kahdelle eri hyllylle. Se oli seurannut meitä mukana muutoissamme vuosikymmenet ja oli aina löytänyt paikkansa uuden kodin hyllystä. Ja kukin osa oman paikkansa; osa 1-2 jonon ensimmäiseksi ja osa 21-22 viimeiseksi. En muista, että sitä olisi meillä kukaan paljoakaan lukenut mutta yhden oman kertani muistan. Luin joskus nuorena Sinuhe Egyptiläisen. (En pelkästään siksi, että jonkun mielestä jokaisen nuoren miehen pitäisi lukea se!) Halusin tarkistaa oliko noita historiallisia henkilöitä todella ollut olemassa - siis ikään kuin varmistaa, että Waltari ei kirjoittelisi omiaan vaikka omiaan tietysti kirjoitti. Kansojen historian ensimmäisessä osassa, Egyptiläiset, nuo faaraot todella mainittiin!
Palataanpa takaisin tähän hetkeen ja mietitään minne nämä laittaisin. Aloitin tietysti hakemalla netistä tietoa näistä kirjoista. Löytyy tietoa 1980-luvulla otetuista uudemmista painoksista, mielipiteitä kirjojen sisältämän tiedon tasosta jne. Vuonna 2013 parhaaksi blogiksi valitun blogin kirjoittaja tohtori Jukka Kemppinen toteaa: "Carl Grimberg oli koulutettu tutkija (tohtori) ja suunnattoman suosittu myös meillä, mutta ammattipiireissä vieroksuttu. Kansojen historia on erittäin hyvin suomennettu ja sopeutettu. Hyvä ostos antikvariaatista, vieläkin, vaikka tietenkin monin kohdin vanhentunut."
Hyvä ostos antikvariaateista.. Niin, niiden ilmoituksia löytyikin pilvin pimein. Hinnat alkaen 10 eurosta jonnekin 50 tietämille. Siis koko sarja. Viime keväänä siivouksen päätyttyä laitoin mielestäni myyntikelpoisimmat kirjat suureen kassiin ja lähdin kaupungille. Raahasin raskasta kassia pitkin Jyväskylän antikvariaatteja. Tai divareita, kuten olen itse oppinut Helsingissä sanomaan. Yritin päästä kirjoista eroon ja sainkin myytyä yhden kirjan 2 eurolla. Kunto siinä kyllä nousi mutta rahapussi ei kovasti lihonut. Loput kirjat ovat edelleen kasassa "luovutaan". Tätä kirjasarjaa en kyllä lähde kaupungille raahaamaan. Eihän kodeissa enää edes ole kirjahyllyjä vai oletteko sellaisia sisutuslehtien sivuilla nähneet?
Sitten haeskelin hakusanoilla "annetaan kirjoja". Sairaalat ja vanhainkodit ottavat vastaan kirjalahjoituksia potilaslukemistoksi. Juu, tiedossa on ollut. Epäilenpä tämän vaihtoehdon realistisuutta. Sitten löytyy mielenkiintoinen juttu bookcrossingista. Bookcrossing-kirjoja vapautetaan julkisille paikoille tarkoituksena, että kuka tahansa kiinnostunut voi ja saa poimia kirjan mukaansa luettavakseen. Tälle toiminnalle on ihan omat nettisivustonsakin. Tuli ihan hymy suupieliin, kun näin itseni "vapauttamassa" koko sarjaa jossain Jyväskylän keskustassa. Ihan hyvän paikankin tietäisin: kävelykadulla, jossain Kompassin tienoilla, ehkä Jyväskeskuksen portaille.. Voi olla, että ainoat mukaan poimijat olisivat siivoojia ja saisin syytteen ympäristön sotkemisesta. Yksi hauska ehdotus oli irrottaa kannet ja haudata sivut maatumaan kukkapenkin täytemaaksi. Ei ole sellaista kukkapenkkiä, joka kaipaisi täytemaata.
Aamulla kuulin radiosta, että sanakirjojen menekki on romahtanut. Ihmiset kuulemma katsovat käännökset netin ilmaissanakirjoista. Sieltähän kaikki tieto nykyään tuntuu löytyvän. On koittanut uusi aika ja vanha aika ja vanhat kirjat joutavat mennä. Viimeisin tämän Kansojen historian osista onkin nimeltään osuvasti "Uusin aika ja hakemisto". Olen onnellinen, kun vastuksinani ei ole enää sitä lähes 20-osaista tietosanakirjaa, joka myös oli hyllyssämme. Sitä kyllä luettiin ja itsekin luin. Tässä on pakko taas viitata Jukka Kemppisen loistavaan blogikirjoitukseen tietosanakirjoista (http://kemppinen.blogspot.fi/2006/05/tietosanakirja.html). Kiinnittäkää samalla huomioita hänen blogikirjoitustensa määrään.
Laitan tähän vielä kuvan hellyttävästä kartonkisesta kilpailukupongista. Vastaus ei enää ehtisi vaikka päättäisinkin aloittaa kirjan lukemisen nyt. Vastausaika on umpeutunut jo 15.1.1958 ja nykyäänhän tällaiset vastaukset sitä paitsi kirjoitettaisiin suoraan nettisivulle www.kansojenhistoria.fi/kilpailu tms.. ja voittajalle ilmoitettaisiin tietysti sähköpostilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti