Ystävänpäiväretki - Kelvenne

Ensikosketus Päijänteen kansallispuistoon 14.2.2017

Tässä työrupeaman keskellä piti pitää yksi retkipäivä vähän ystävänpäivänkin kunniaksi. Toinen syy oli pilvisen jakson keskelle osunut aivan upea aurinkoinen sää. Kohteeksi arpoutui tällä kertaa Päijänteen kansallispuisto, jossa en ollut vielä käynytkään.

Päijänteen kansallispuisto on yksi vesistöisistä kansallispuistoistamme, siis sellainen, jonne pääsee oikeastaan vain veneellä. Aikaisemmassa elämässä on tullut aika vähän liikuttua Päijänteellä. Nykyisinkin liikkuminen rajoittuu talvisiin hiihto- ja kävelylenkkeihin täällä Jyväskylän lähistön jäällä. Jokunen kaupungin ympäristössä pyörivä sisävesiristeily on kyllä tullut tehtyä.

Kun puhutaan Päijänteestä mieleeni tulee historiallinen kantosiipialus Tehi. Se näyttäisi olevan vieläkin jossain Savon suunnalla mutta ilman kantosiipiään ja eri nimisenä. Tekee kuitenkin vielä sisävesiristeilyjä. Nimi kai lienee tullut aikanaan Kuhmoisten edustan suuresta Tehinselästä.

Oli löydettävä mantereelta paikka, jonne voisi päästä autolla ja joka olisi mahdollisimman lähellä Kelvennettä. Siellä nimittäin halusin päästä käymään. Olen nähnyt Kelventeestä kesäisiä kuvia ja lukenut mukavia retkikertomuksia tuosta harjumaisesta pitkästä saaresta. Sinne on kesäisin yhteysalusliikenne Padasjoelta.

Retkikartta.fi:n mukaan Kellosalmen sillan yli pääsisi Virmailansaareen, josta menisi tie Höysniemen itärannalle. Siellä näytti olevan yksi kansallispuiston opastauluista. Olisiko sinne asti aurattu tie ja pääsisikö tien päässä kääntymään. Nämähän ovat niitä tavallisia kysymyksiä näin talvella paikoissa, joissa en ole aikaisemmin liikkunut.

Tie 24:ltä oli talvista maantietä Pajulan kautta Kellosalmeen ja Virmailantie siitä eteenpäin oli myös ihan kelvollista. Sitten tie kääntyi Höysniemeen yhden maatalon nurkalta ja muuttui auraamattomaksi. Onneksi joku toinen auto oli mennyt ennen minua. Tietä tuntui riittävän ja riittävän. Melko loppupäässä ajoin yhdestä tienhaarasta vahingossa jonkun kesämökin pihaan. Sain onneksi auton käännettyä pienellä pihalla, mutten saanutkaan käännyttyä siitä tienhaarasta oikeaan suuntaan. Olisin jäänyt risteykseen varmasti kiinni. Päädyin ajamaan perä edellä loppumatkan. Hetken herpaantumisen vuoksi väistäessäni suurta kiveä tien reunassa jäin kiinni. Lapio oli onneksi takakontissa ja sen avulla sain auton irti. Näissä patikkaretkissäni alkaa olla jo kunnon seikkailun makua!

Höysniemi

Tien päässä rannassa oli muutaman auton kokoinen kääntöpaikka. Nyt oli kovin talvista mutta paikka saattaa olla kesällä ihan mukava. Sitä neuvotaan yhdeksi lähtöpaikaksi melomalla liikkuville.

Päijänteen kansallispuisto, Kelvenne

Löytyihän se luvattu opastaulukin ja kartta, josta otin tietysti tapani mukaan kuvan.

Lähdin kävelemään jäätä pitkin kohti Kelventeen kärkeä. Tämä kuva on otettu tulosuuntaan ja siitä näkyy miten vähän lunta on vaikka on vasta helmikuu. Ajattelin kulkea Kelventeen länsirantaa pitkin niin pitkälle kuin jaksaisin ja tulistella sopivassa paikassa.

Isohieta, Kelvenne

Eteneminen oli ollut aika vaivalloista liukkaan jään vuoksi. Tullessani Isohiedan tulipaikalle alkoi kahvihammasta pakottaa, koska olin istunut autossakin jo aika tovin ennen jäälle pääsyäni. Ihmettelin yhä miten keväistä metsässä oli. Lunta oli vain pieninä laikkuina ja lämpötilakin reilusti plussan puolella. Juuri niinä päivinä Suomen yli puhalsi Föhn-tuulen lämmin henkäys.

Isohieta, Kelvenne

Olin ensimmäistä kertaa saaressa enkä tuntenut polttopuutilannetta saaressa yleensäkään enkä varsinkaan näin talvella. Kurkattuani puuvajaan näin sen oven suussa vain pienen kasan puita, muuten vaja ammotti tyhjyyttään. Tein tulet ja yksi retken kohokohdista oli taas käsillä!

Liukkaalla jäällä kävely oli käynyt jalkoihin ja päätin pitää oikein kunnon tauon. Nuotiolla istuskellessani saaren toiselta puolen kuului yhtäkkiä kiivas moottorikelkan ujellus, joka etääntyi taas yhtä äkkinäisesti. Mietin, että siinäpä kovin oli kiireinen kulkija.

Karhunkämmen, Kelvenne

Syötyäni ja levättyäni lähdin jatkamaan matkaa seuraavalle tulipaikalle, joka oli Karhunkämmen. Sinne menin metsän merkittyä polkua pitkin. Sen vajassa oli paljon puita. Lumessa näkyi moottorikelkan jälkiä ja risteileviä suksilatuja. Ainakin lähipäivinä se oli ollut suosittu kohde. Saha ja kirves oli kuitenkin unohtuneet edellisiltä kävijöiltä taivasalle, joten nostin ne takaisin omille paikoilleen.

Päijänne Padasjoenselkä

Päätin kääntyä paluumatkalle. Kesällä saaren päästä päähän kulkevaa polkua olisi ollut helppo kulkea, mutta nyt oli talvi ja halusin kulkea jäätä pitkin. Päivä oli edennyt ja aurinko oli huomaamattani sulattanut vähäistä lumikerrosta jään pinnalta. Sille oli ilmestynyt laajoja matalia lammikoita. Ja siellä missä ei ollut lammikoita oli muuten liukasta.

Postihiihto 2017

Lähdin Karhunkämmenestä suoraan jäälle ja suuntasin kohti kaukana jo tullessa näkemääni kylttiä. 4 km Hietasaareen? Nyt osasin yhdistää yhden saaren rannassa kumollaan olleen kyltin tähän. Kyseessä oli Päijänteen perinteinen Postihiihto, joka pidettäisiin tänä vuonna 12.3. Toivottavasti lunta ja pakkasta saadaan lisää, mutten hiihto taitaa muuttua kirkkovenesouduksi.

Kelvenne kummeli

Tässä vaiheessa olen enää reilun kilometrin päässä autorannasta. Jalat olivat jo aika poikki varovaisesta sipsuttelusta. Lisäksi vesilammikot olivat kastelleet talvilenkkarini läpimäriksi. Olisin toki ottanut sellaiset nastoitetut liukuestekengät, jos minulla olisi sellaiset ollut. Mutta parin päivän päästä kävin sellaiset hankkimassa ja ihan tämän retken ansiosta! Nyt on talvisten lenkkien sujuminen ainakin sen puolesta turvattu.

Wikipediasta ja muualtakin löytyi juttua hurjista suunnitelmista Kelventeen "kehittämiseksi". Sanottiin mm. "1960-luvulla Kelventeelle suunniteltiin lomakeskusta. Sinne haluttiin rakentaa hotelli, asuntovaunualue, ostoskeskus ja toipilaskoti sekä läheiseen Huovarinsaareen lentokenttä." Onneksi jäi kehittämättä ja tuo jääkautinen soraharjusaari sai jäädä meidän retkeilijöiden ja muiden luonnonystävien iloksi!