22.3.2017

Jääskelään jäätä pitkin

Jääseikkailut jatkuvat, nyt kotiseudulla!

Jyväskylän lähellä on Jääskelän tila, jonka alueella on Jyväskylän kaupungin ylläpitämä luontopolku. Sen varrella pääsee tutustumaan harvinaiseen kasvilajistoon ja polkureitin Tontunvuori ja Sammalistonkallio ovat Euroopan Unionin Natura 2000 suojelukohteita.
Jääskelä kartta
Tilan juuret juontavat 1700-luvulle. Jyväskylän perustajanakin tunnettu aatelismies, majuri Carl Christian Rosenbröijer (1762–1832) osti Jääskelän tilan 1800-luvun alussa. Vuonna 1819 Rosenbröijer perusti sahan Haapakoskelle, joka tunnetaan nykyään Vaajakoskena. Hänellä oli muistaakseni myös joitain uittokanavasuunnitelmia, jotka olisivat toteutuessaan muuttaneet Jyväskylän ympäristön aivan toisenlaiseksi kuin se nyt on. Ei näköjään mikään turha mies! Majurin hautakappeli on muuten Jääskelän alueella. Jääskelästä pitäisi löytymän myös yksi Suomen suurimmista kuusista "Jääskelän jättiläinen", mutta sitä en ole tähän mennessä tullut etsineeksi. Myös tuo majurin hautakappeli olisi kiva käydä joskus vilkaisemassa.

Jääskelään löytää ajamalla vanhaa nelostietä Vaajakoskelta etelään päin muutamia kilometrejä, minkä jälkeen käännytään oikealle Villa Jääskelän tilalle. Matkaa Jyväskylän keskustasta tulee noin 15 km.

Näinhän se virallisesti menee ja näinhän sinne useimmat menevät, minäkin. Tällä kertaa syntyi kuitenkin ajatus yhdistää jääretki Jääskelässä käyntiin.

Katselin kartasta lyhimmän reitin ja lähdin matkaan maastopyörällä. Lumitilanne oli jäällä sellainen, että suksilla ei tehnyt enää mitään, luistimilla ei liioin. Jalkapatikka ei huvittanut, joten pyörä alle ja matkaan. Pidin ensimmäisen lepotauon Noukanniemen venesatamassa ja siinä laiturin nokassa istuskellessani juttusilleni tuli rannasta mies. Oli varmaan pannut merkille huolestuneen pälyilyni ja jäätilanteen tutkimiseni. "Mihinkäs olet menossa?", hän kysyi. Kuultuaan tavoitteeni hän neuvoi kääntymään takaisin, koska matkalla olisi ollut heikon jään alueita. Siihen päättyi ensimmäinen yritykseni. Reissusta jäi tulokseksi vain tämä yksi kuva, jossa olen juuri siirtynyt jäälle.


Muutaman päivän päästä tuli mukavan aurinkoinen päivä ja ajatus muistui taas mieleeni. Pakkasin pilkkireppuun evästä, nastalenkkarit ja risukeittimen. Jalkaan laitoin huopavuorelliset kumisaappaat, koska ainakin kaupungin puolella virtasi vesi ja ajattelin jäällä olevan suunnilleen samanlaista. Pyörän jätin suosiolla kellariin. Jäälle päästyäni huomasin, että jalkineet on vaihdettava. Liukastumisen varominen olisi tehnyt matkasta liian hidasta ja väsyttävää. Nastalenkkareilla matka alkoikin taittua normaalia kävelyvauhtia.

Olen seuraillut moottorikelkkailijoita ja mönkijäkuskeja, mistä he reittinsä valitsevat. Jyväskylän lähialueet ovat aika ongelmalliset virtojen, koskien ja Keljonlahden lämpövoimalan vuoksi. Turvallinen reitti pidemmälle Päijänteen puolelle kulkee Samulinniemen edustalta Kalasaaren kärkeen. Sitten ihan Kalasaaren länsirantaa ja edelleen Vuoritsalon länsirantaa nuollen kohti Vuoritsalon kärkeä.


Silti matkalle osui yksi epäilyttävän näköinen paikka, jonka ohittaminen onnistui ihan rantaviivaa pitkin. Tätä kautta Jääskelään tulee vaan paljon enemmän matkaa, kuin ensin miettimääni reittiä Siikasaaren kautta. Mutta mitäpä tuota suremaan, kun ensimmäinen ei olisi ollut kuitenkaan käytännössä mahdollinen.

Pieni Vuoritsalo - Vuoritsalo
Vuoritsalon ja Pienen Vuoritsalon välisessä salmessa tuntui keväiseltä. Lämpötila oli reilusti plussan puolella ja linnutkin visertelivät iloisesti. Tästä kuvasta näkyy Keljonlahden lämpövoimalan korkea savupiippu. Ja kuten näkyy rantaa pitkin on kuljettu ahkerasti.

Muutama sana tuosta Vuoritsalosta. Se on Jyväskylän alueella kokonaan sijaitsevista saarista suurin. Jyväskylän suurin saari Muuratsalo on jaettu Jyväskylän ja Muuramen kesken. 480 hehtaarin kokoinen Vuoritsalo on sisäosiltaan kallioinen, ja sen korkein kohta on noin 90 m Päijänteen pintaa korkeammalla. Saari onkin helppo tuntea suuresta koostaan ja korkeasta profiilistaan.

Keskisuomalaisesta löytyi lehtiartikkeli vuoden 2013 lokakuulta: "Mies katosi viikonloppuna lähes vuorokaudeksi Pohjois-Päijänteellä sijaitsevaan Vuoritsaloon. Mies harhaili suuressa saaressa ja sinnitteli läpi yön. Mies joutui saareen myöhään lauantaina, kun ilmeisesti hänen veneensä moottori oli alkanut piiputtaa ja hän ajautui saareen – luullen olevansa mantereen puolella. Ensimmäiset ihmiset mies löysi vasta seuraavana päivänä, sunnuntaina iltapäivällä kello 16 aikaan – lähes vuorokauden vaeltamisen jälkeen. Mies kertoi, että ainut asia, mitä hän oli saaresta löytänyt, oli hirvet. Hirviä vain, ei ihmissieluakaan."

Vuoritsalon kärjen jälkeen kuljin takaisin pohjoista kohden mutta nyt saaren itärantaa. Sopivalta kohdalta käännyin suoraan itään kohti Jääskelän aluetta. Tähtäimessä oli sen nuotiopaikka, joka sijaitsi aivan rannan tuntumassa. Olen aika epäileväinen helposti saavutettavien tulipaikkojen puutilanteen suhteen, mutta ilokseni puuvajassa oli riittävästi sopivan kokoista puuta pienille tunnelmatulille.

Jääskelä nuotiopaikka
Siinä istuessani jäältä alkoi lähestyä kaksi pilkkimiestä mutta he kääntyivät takaisin tulosuuntaansa, kun huomasivat minun istuvan tulilla. Tuo taitaa olla kaupunkilaisen ja eräihmisen ero, että eräihminen tulee varsinkin silloin, jos huomaa jonkun toisenkin olevan nuotiolla.

Risukeitin, alusta ja tuulisuoja
Olen kuljettanut pienempää risukeitintäni ahkerasti mukana reissuilla. Se on sen verran kätevän kokoinen, että sen on voinut ottaa mukaan ihan vaan kaiken varalta. Olen todella tyytyväinen hankintaani - tai ehkä pitää sanoa, tekeleeseeni. Sen teosta ja testauksestahan kirjoitin jutun maaliskuussa 2016. Sen jälkeen on löytynyt alustaksi Tokmannilta liedensuojat. Pakkauksessa on isompi ja pienempi ja koko paketti maksaa muutaman euron. Kuvassa on pienempi. Toinen hyväksi havaitsemani asia on sytytyspussit. Ne eivät vanhene eivätkä kuiva. Niitä on helppo sujauttaa risukeittimen sisään ja housuntaskuihin. Tikkuja ja raapaisupintaa kosteudelta suojaan myös vanhanaikaiseen filmikoteloon, joka niitä jostain näin digikamera-aikaan löytää.

Motonet MTX-tuulsuoja
Olin etsinyt risukeittimelle jotain kevyttä tuulisuojaratkaisua. Sehän ei tietysti saanut maksaa paljoakaan, koska koko keitinkään ei ole maksanut. Motonetistä löytyi MTX-tuulisuoja hintaan 9,90e. Oli siististi kokoontaittuvakin ja tuntui kevyeltä. Se oli ensimmäisen kerran nyt koekäytössä ja pettymys oli suuri. Ottaessani sitä ulos paketista yksi saranapuikko liukui pois paikoiltaan ja tuulsuoja katkesi. Suojaa takaisin taitellessani se suorastaan hajosi käsiini. Täytyy varmaan vähän taivuttaa jokaisen puikon päätä, jospa siitä sillä tavalla saisi käyttökelpoisen. Mitenkäs se sanonta menikään? Oli kaksi eri pakettia, hyvä ja sitten se halpa!

Jääskelä hevostalli
Paluumatkan aloitin ihan normaaleja Jääskelän ulkoiluteitä pitkin. Kuljin tämän hevostallin ohi, edelleen ohi lukitun tilauskodan kohti Päijänteen rantaa. Oli kummallinen tunne kävellä siellä. Muuten kuin normaaleilla käynneilläni mutta auto ei ollutkaan nyt odottamassa tutulla parkkipaikalla.

Jääskelä
Tässä kuvassa olen tullut jäälle jostain Jääskelän kartassa näkyvän mökin B läheltä ja nastalenkkareiden jäljt näkyvät selvästi jään pinnassa. En halunnut enää lähteä samoja jälkiäni takaisin Vuoritsalon kärjen kautta vaan päätin hetken mielijohteesta oikaista saaren läpi.

Vuoritsalo
Olin kyllä huomannut tulomatkalla, että saari oli korkea. Vasta sitkästi ylös nousevaa rinnettä kulkiessani tajusin, että oikaisusta ei tulisikaan ihan läpihuutojuttu. Lunta oli välillä melkein polveen asti ja märkä lumi kasteli vähitellen kengät. Ihmettelin, miksi kaatuneita puita ja risuja oli lähes kaikkialla. Myöhemmin kotona karttaa tutkiessani huomasin, että Vuoritsalossa on paljon pieniä luonnonsuojelualueita. Ehkä siksi saaren sisäosat on jätetty luonnontilaisiksi. Toivoin myös löytäväni sopivan mökkitien tai jonkun muun kulku-uran menoani helpottamaan, mutta se oli turha toivo. Nyt voin sanoa, että Vuoritsalon keskellä ei ole muuta kuin koskematonta luontoa, ei näkynyt niitä hirviäkään. Jälkeenpäin netistä löytämääni lehtiartikkelia saareen eksyneestä miehestä lukiessani, ymmärrän häntä aika hyvin. Saari on tosi valtava!

Olisi ollut parempi sittenkin palata samoja jälkiä takaisin eli "Parempi virsta väärään kuin vaaksa suoraan!" vai miten se meni?

Jääskelään jäitse
Mittasin kulkemani reitin ja sain pituudeksi lähes 18 km! Siitä kaksi kilometriä oli tuota lumessa rämpimistä. Lähes 5 tuntia ulkoilmassa sai posket kuumottamaan, eikä illalla tarvinnut kauaa houkutella nukkumattia kylään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti