Aamukahvilla Konjakissa

Vetiseksi meni! Lämpötila on selvästi plussalla ja pysyykin kuulemma muutaman päivän. Se siitä ilosta! Kävin kuitenkin vielä tänään tekemässä jo tavaksi muodostuneen aamuluisteluni. Auratulla jääosuudella oli jonkin verran vettä mutta siksiköhän luisto tuntui olevan jopa edellisiä kertoja parempi. Paikka paikoin rata alkoi kyllä olla liian pehmeä ja siksi täytyy jäädä odottelemaan pakkasia. Ei kannata rikkoa hyvää pintaa.

Samulinrannan edustalle auratulta luisteluradalta lähtee aluksi hieman kapeampi rata Nenäinniemeen päin. Siitä on tehty pistoja sopiviin kohtiin rantaan, jotta radalle pääsisi monesta kohtaa. Hienoa ajattelevaisuutta auraajalta! Otin mukaani GPS:n mitatakseni tarkemmin matkoja. Samulinrannasta pitkin rantaa Pohjanlahden perukkaan 6,5km. Lenkki Vähä-Urtin saaren ympäri tekee vajaat 3km. Nenäinniemestä Konjakkisaareen yhteen suuntaan noin 3km. Että tällaisia luisteluratoja meillä täällä Jyväskylässä!

Lähdin Samulinrannasta ja kävin Pohjanlahden perukassa kääntymässä. Sieltä luistelin Vähä-Urtin rantaa pitkin Konjakkiin. Uskomaton nimi muuten! Pieni saari, joka on huhun mukaan saanut nimensä siitä, että se on vaihtanut omistajaa konjakkipullosta. Jossain kartassa luki Konjakki eli Kätkytsaari. Mikähän taru siihen nimeen kätkeytyy?

Konjakki, Jyväskylän Järvipelastajat

Saaressa on Jyväskylän Järvipelastajien tukikohta. Join aamukahvini saunan edustalla istuskellen, kuten jo pari kertaa aikaisemminkin. Uskon, että he sallivat sen tällaiselle monivuotiselle vapaaehtoisen meripelastustyön tukijalle.

Tuosta istuskelusta nyt sitten vihdoin siihen pilkkireppuun! Eihän siihen pilkkireppuun muuta viisautta sisälly kuin kätevästi mukana kulkeva jakkara. Nyt se oli pukukoppini, jossa vaihdoin kengät luistimiin ja päinvastoin. Milloin se on kahvitupa, milloin muuten vain mietiskelypaikka. Sen päällä on kätevä tehdä kameralle ja objektiiveille toimenpiteitä jne. Kuljen nykyään pilkkirepun kanssa kesät talvet ja muut normaalit reppuni ovat käytössä aika harvoin. Jos kyseessä on pitempi retki, jolloin tarvitaan tilaa, käytän tietysti rinkkaa. Lyhyemmillä matkoilla ei jakkarasta muodostuvalla lisäpainollakaan ole mitään merkitystä. On mukava voida istahtaa juuri silloin kun tekee mieli, eikä vasta silloin kun takamuksen alle löytyy kuivaa maata.

Pilkkireppu, suosikkini!

Satuin vielä löytämään sellaisen reppumallin, jossa on kunnon kantohihnat, lanne- ja rintavyötä myöten sekä sopivasti taskuja termokselle ja muille tavaroille. Eikä se edes maksanut kuin pari kolmekymppiä. Aika harvoin se on kalareissuille päässyt, muille mieleenpainuville reissuille kyllä. Ja enemmän nähnyt maailmaa, kuin keskivertokalastajan reppu!