En ole kirjallisuuskriitikko enkä osaa arvioida kirjoja oikeasti - mitä se nyt sitten tarkoittaakaan. Eikä blogini aihepiiriin edes kuulu kirjaesittelyt. Tämän J. Pekka Mäkelän Muurahaispuun kohdalla tietysti voisin tehdä poikkeuksen, sen verran ihmeellisiä yhteensattumat ovat.
"Työn perässä ulkomaille muuttamassa oleva entinen fysiikan tutkija palaa kolmenkymmenen vuoden jälkeen lapsuudenkotiinsa Kontulaan tyhjentämään asuntoa myyntikuntoon. Muutaman kesän 2011 kuukauden aikana hän joutuu pohtimaan lapsuuttaan ja perheensä hajoamista, oppii yhtä ja toista sotasankarina palvotusta isoisästään – ja sotkeutuu tahtomattaan uniensa kautta talon muiden asukkaiden elämään."
Näin kirjailija itse esittelee teoksen sivuillansa www.yrttimaa.net. Tietoa kirjan syntyvaiheista ja muutakin, ainakin itselleni mielenkiintoista, löytyy samojen sivujen blogista.
Blogista selvisi muun muassa:
Olemmeko asuneet J. Pekka Mäkelän kanssa samassa taloyhtiössä samaan aikaan? - Olemme, 12 vuotta. Emme kuitenkaan kuuluneet samoihin porukoihin, koska olen häntä 8 vuotta vanhempi. Olemme varmaan kuitenkin pihalla kulkeneet toistemme ohi, ehkä jopa tunteneet toisemme ulkonäöltä. Molemmat asuimme talojemme ylimmässä kerroksessa.
Sen verran hätäisesti katsoin syksyllä netistä löytämääni kansikuvaa, että erehdyin luulemaan kuvan matalaa taloa omaksi kotitalokseni. Se onkin yhtiön C-talo. Taustalla näkyviä korkeita taloja on nimittäin liikaa, jos se olisi A-talo. Vasemman puoleisen korkean talon paikalla pitäisi siinä tapauksessa olla Elanto, eikä se matalana näkyisi kuvan ottopaikalle. Kuvan ottopaikan paikallistin ihan oikein, B-talon yläkerroksiin.
Onko hän toimittaja Juhani Mäkelän poika? Sellaisen toimittajaperheen muistan asuneen taloyhtiössämme ja isäni juttelikin monta kertaa Juhanin kanssa. Tuon TV:stä tutun Satunnaisen matkailijan kanssa. - On hän.
Selvisi myös, että merellä näkemämme "Kaappari"-vene oli heidän veneensä. Tiesimme sen kuuluvan toimittaja Mäkelän perheelle. Mekin harrastimme siihen aikaan veneilyä.
Surukseni näin myös, että Juhani Mäkelä on kuollut elokuussa 2010. Joku blogikommentoija sanoi: "Osanottoni, J.Pekka! Minulla oli ilo tavata molemmat vanhempasi, olet menettänyt heidät tiheällä tahdilla." Itsekin menetin omat vanhempani vajaan vuoden sisällä ja sain selviteltäväkseni pesätavaroita. Tuo selvittely on vieläkin hieman kesken, kuten olen kertonut. Kertooko kirja tältä osin J.Pekan omista pesänselvittelykokemuksista?
Mieltäni ymmärrettävästi askarruttaa, miksi kirjailija on laittanut kirjaan muurahaispuun - vanhan koivun, jossa kulki muurahaisia? Sitä kirjan päähenkilö etsi samalla kun kuljeksi lapsuutensa metsissä. Noissa samoissa Malmin ampumaradan metsissä, joissa itsekin koin monta seikkailua. Onko tuo puu ollut oikeasti olemassa J. Pekka Mäkelän lapsuudessa?
Luen kirjan uudelleen jonkin ajan kuluttua ja keskityn enemmän itse tarinaan. Nyt lukukokemustani häiritsi suuresti se, että tapahtumat sijoittuivat liian lähelle omia silloisia ympyröitäni. Yritin koko ajan saada silmiini kirjassa kuvattuja paikkoja ja ajatukset harhautuivat aina sivuun, omiin muisteluihini. Jännitin myös löytääkö kirjan Kari Lännenheimo oman muurahaispuunsa Kivikon metsistä. Omaanihan en enää voi mitenkään löytää, en edes kantoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti