Hurahdin retkiluisteluun

Tänä vuonna lunta on odoteltu tänne Keski-Suomeen ja joudutaan näköjään vieläkin odottelemaan. Aamulla alkoi lupaavan oloinen lumisade ja lunta satoikin hetkittäin sakeasti mutta sitten homma yhtäkkiä tyssäsi. Tässä on eilinen virallinen Muurahaispuun lumimittaus keskeltä Poronselkää Päijänteeltä. Lunta on siis todistettavasti "puoli Rapalaa" eli noin 9 cm.

Poronselkä, lumitilanne 7.2.2014

Tavallisesti olen alkanut keväämmällä tekemään(!) hiihtoretkiä Päijänteelle ja muina aikoina pyörinyt valmislatuja kaupungin edustalla. Latujen tekemistä on kuitenkin parina viime vuonna haitannut lumi, joka on tullut ennen kunnon pakkasia. Jäästä on tullut kohvajäätä eikä latukoneilla tai aurakalustolla ole ollut menemistä jäälle. Tänä vuonna asia onkin sitten toisin. Jää tuli kertarysäyksellä ja siitä tuli lumettomuuden vuoksi vahvaa ja tasaista. Kaupunkikin sai tehtyä 2,5 km luistinratansa Jyväsjärvelle hyvissä ajoin ja luistelijoita on radalla riittänyt.

Itsekin kaivoin vuosia sitten ostamani retkiluistimet esiin. Ne ovat sellaiset räikkä- ja hihnakiinnitteiset terät, jotka kiinnitetään kenkiin. Sinänsä ihan toimiva systeemi, mutta vaatii tasaisen jään, tukevat ja jäykät jalkineet, ja ennen kaikkea vahvat nilkat. Tarkoitukseni oli aikanaan kokeilla lajia ja jos se tuntuisi mielenkiintoiselta, vaihtaa teriin kunnon siteet. Olen käynyt muutamia kertoja niillä luistelemassa, mutta milloin on ollut muhkuraista jäätä tai milloin homma on muuten maistunut puulta enkä ole syttynyt lajiin ja terät ovat saaneet jäädä odottamaan parempaa inspistä.

Sitten olin kohtalokkaalla kävelylenkillä reilu viikko sitten ja poikkesin tutulta rantoja myötäilevältä reitiltäni jäälle. Jäällä liikkuminen tuo nimittäin mukavaa vaihtelua ja uusia näkymiä tuttuihin maisemiin.

Samulinranta, luistinrata

Huomasin, että joku oli aurannut Samulinrannan edustalle  kapean mutta pitkän luisteluradan. Arvasin, ettei kaupunki ole asialla mutta tarkistin asian vielä kaupungin sivuilta. Rata oli niin hienossa kunnossa ja hartaudella tehty, että ihan ihmettelin.

KIITOS TEILLE AURAAJAT MEIDÄN KAIKKIEN PUOLESTA!

Sitten seuraavana päivänä tietysti terillä kokeilemaan. Sahasin muutaman kerran rataa edestakaisin, kunnes nilkat sanoivat, että "lähdetään kotiin, ei tää oo kivaa". Minusta olisi ollut. Aurinkokin paistoi ja pakkasta oli kymmenkunta astetta, oli siis ihan kelpo ulkoilusää.

Käydessäni Nuuksiossa muutama viikko sitten, katselin ihaillen Pitkäjärvellä kiitäviä retkiluistelijoita. Miten helppoa ja miten sulavan näköistä! Katselin myös heidän luistimiaan. Kellään ei ollut sellaisia teriä vaan enemmän tai vähemmän kenkämäiset luistimet. Ahaa, onkos tämä siis välineistä kiinni? Lähdin selvittämään asiaa alkuviikosta paikallisiin liikkeisiin ja lopputuloksena tulin kaupasta ulos retkiluistimet mukanani. Sellaiset vahvat jäykisterungolliset kengät, joissa on kiinteät terät. Kuin vanhan ajan pitkäteräiset pikaluistimet mutta paljon tukevammat. Ja siitähän se oli kiinni!

Seuraavana aamuna sitten pilkkireppu (ai niin, se pilkkirepun viisaus..) selkään ja radalle. Kului tunti, puolitoista. Vielä kerta ja sitten vasta pois! Oli tosi nautinnollista. Tuntui hassulta vaihtaa kenkiin ja lähteä kävelemään kotiin. Oli kuin ihmistä ei olisi luotu kävelemään. Ensin mukanani oli tavalliset suksisauvat, mutta koska en harrasta luisteluhiihtoa, ne olivat liian lyhyet luistelusauvoiksi. Seuraavana päivänä jätinkin ne turhina pois. Seuraavana päivänä, kun olin ensin neuvotellut jalkojeni kanssa suostuvatko ne lähtemään. Kyselivät, että mitä me eilen tehtiin, kun olo on niin jäykkä. Sanoin, että oltiin luistelemassa ja tänäänkin oltaisiin lähdössä, jos vaan herroille kävisi.

Näin on mennyt viikko, aamupäivät luistelemassa ja iltapäivät ohjelmointikurssin tehtäviä tehden. Mittailin kartan avulla reittiäni ja sain kokonaismatkaksi melkein 50km! Tämä kaikki ei tosin kertynyt Samulinrannan edustalta vaan kauempaa Päijänteeltä, koska vasta pari päivää sitten lähdin selvittämään minne vielä kapeampi aurattu ura johtaisi..