Kirjoittamisesta ja vanhoista päiväkirjoista

On jotenkin juhlallinen olo. Olisi varmaan pitänyt laittaa päälle vähän parempaa. Parempaa kuin nämä löysät housut ja tämä kesäkuvioinen lyhythihainen paita, jota aina käytän sisällä. Tossutkin olisi tietysti voinut vaihtaa vaikkapa siisteihin sukkiin. Juhlan aihe on tietysti tämä ensimmäinen varsinainen kirjoitukseni tänne muurahaispuun oksille.

Olen jo vuosia kirjoitellut elämäntarinaani ja muitakin tarinoita tänne tietokoneelle. Hyvin vähän olen niistä kirjoituksista toistaiseksi kertonut edes läheisilleni, saatikka sitten niitä kenellekään näyttänyt. Kunhan pojat saavat tietää tästä blogi-touhusta, kuulen varmaan: "Hei, isältä on otettava toi tietsikka pois! Tai ainakin katkaistaan siltä netti. Häpäisee vielä itsensä ja meidät!"

Esimerkkiä kirjoittamiseen on ehkä antanut edesmennyt isäni, joka piti päiväkirjaa nuorukaisesta ihan vanhuuden päiviinsä saakka. Ei kovinkaan yleistä 1920-luvulla syntyneelle miehelle! Nyt nuo päiväkirjat - tai oikeammin vihkoset - ovat minun hallussani. Niiden kellastuneilta ja haperoituneilta sivuilta olen saanut seurata isäni matkaa ja samalla löytänyt itseänikin koskevia kirjoituksia.

Oli aika kummallinen olo lukiessani ensimmäistä kertaa tekstikappaletta, joka alkoi: "Olemme äitisi kanssa puhuneet sinusta. Sinusta, joka et vielä ole olemassa vaikka kuitenkin olet. Toivomme, että oletpa tyttö tai poika, tulet kevään mukana terveenä."

Niin, sitten minä tulin. Ja tässä minä nyt sitten kirjoitan.