On vapauttavaa, kun kevään kiihko, kesän kiireet ja etenkin helteet ovat takanapäin. Silloin kun Suomessa nyt häiritsevän pitkiä helteitä edes on.
Olen vähitellen ymmärtänyt olevani syksyihminen. Nautin viileäksi käyneistä säistä, raikkaasta ilmasta ja tuulesta, kostean metsän tuoksusta. Valmiiksi saamisen - tai ehkäpä paremminkin paikalleen asettumisen tunteesta. Se mikä on pitänyt tehdä ennen talvea, on tehty. Se mitä ei ole tehty tai ehditty tekemään, jää ehkä tekemättäkin.
 |
| Leivonmäen kansallispuisto, Soimalampi, marraskuu 2013 |
Marraskuussa metsäpolut loistavat tyhjyyttään, laavut odottavat kylmissään tulien sytyttäjiä. Vain joku satunnainen käväisijä saattaa ilmestyä hetkeksi, kadotakseen taas. Marraskuu on hiljaisten metsien aikaa. Metsä ei vielä nuku, kunhan asettelee tyynyään parempaan asentoon ja himmentelee valoja. Koko luonto rauhoittuu odottamaan..
Oi millaista tekstiä, kiitos. Ja onnea uuden blogin aloittamisesta. Odotan mielenkiinnolla jatkoa. Harteillesi on pudotettu näköjään kirjoittajan lahja, siitä selviää vain kirjoittamalla lisää.
VastaaPoistaKiitos sanoistasi! Harteilleni putosi näköjään myös lukijoiden odotusten paino. :)
Poista