19.11.2013

Leivonmäki Einon kourissa

Kirveslammen kierros ja Luupään lenkki 17.11.2013

Pitikö sitä juuri tänään sinne Leivonmäelle lähteä? Piti! Olihan sunnuntai, vaihteeksi taas poutasää enkä keksinyt muutakaan tekemistä. Lisäksi olin luvannut käydä siellä eteläpäässä vielä ennen lumia. Radiossa kyllä kehottivat olemaan menemättä - metsään siis. Joku Eino oli aamuyöllä töninyt puita nurin, katkonut sähköjä ja oli kuulemma vieläkin hurjana. Ihme mies! Ei kai se nyt kuitenkaan kansallispuistossa.. Siellähän ollaan siivosti!

Tuulenpuuskat huojauttelivat autoa jo nelostiellä ja sama meno jatkui pienemmillä teillä. Pikkuroskaa ja oksaa oli koko tien leveydeltä. Ne rasahtelivat renkaiden alla ja vähän isommat oksat jäivät hetkeksi rahisemaan auton alle.

 
Tarkoitukseni oli ajaa Kirveslammen parkkipaikalle, jonne matkaa tulisi 56 km ja lähteä sieltä kiertämään molemmat eteläpään rengasreitit. Muutama päivä sitten, käydessäni pohjoisosassa, sain pitää koko kansallispuiston itselläni ja kuljeskella tyhjässä metsässä. Näin arvelin nytkin käyvän. Kukapa tänne tällaisella säällä viitsisi!


Pääsin perille ja parkkipaikalla odottikin yllätys: pitkä rivi autoja parkissa! En keksinyt asialle mitään selitystä. Sain sijoitettua omani viimeiseksi, ihan turvepylvään viereen. Tämä turvepylväs on vaikuttava näky! Sen opastaulua kannattaa pysähtyä lukemaan. Sitä lukiessa voi mietiskellä, miten luonnolla on aikaa järjestellä asioitaan!

Lähdin kiertämään ensin Kirveslammen kierrosta myötäpäivään. Nämä eteläpään rengasreitithän ovat melko lyhyitä ja mukavia luontopaloja nautittavaksi ihan sellaisenaan, ilman suuria varustemääriä ja kantamuksia.


Tulin pienelle lammelle, jonka nimeä en ole löytänyt kartasta. Nousin sen vieressä olevaan luontotorniin. Tornissa kävi aika puhuri. Otin pari kuvaa ja sitten olikin jo laskeuduttava alemmaksi. Sain kuitenkin vangittua lammen pinnalta Einon vihaisen puhalluksen.

Sitten alkoi selvitä niiden autojen arvoitus..

Pitkospuita pitkin tuli ihminen, jalustaan kiinnitetty kamera olallaan.. Hänen perässään toinen.. Kolmas oli pystyttänyt jalustansa keskelle pitkospuita ja tarkenteli jonnekin ylös.. Tuolla, taas keskellä pitkospuita, on neljäs polvillaan, nenä ja kamera melkein pitkospuissa kiinni.. Ajattelin, että onpas tämä, joutua keskellä vuosikymmenen myrskyä kulkemaan pitkospuilla vasten sakeaa ihmisvirtaa. He olivat lisäksi niin keskittyneitä kameroihinsa, että tuskin edes huomasivat tuulta.

Sitten vastaan tuleekin tutut kasvot: vanhempi poikani, valokuvausreppu tarvikkeista pullottaen! Näyttää olevan "liikuttava" harrastus tuo valokuvaus. Hyvä niin, ei ole poika näköjään kauas puusta pudonnut!


Harjujärven puolikodalla sama ruuhka jatkui ja tyydyin hörppäämään seisaaltaan kahvit kodan seinustan tarjoamassa tuulensuojassa.

Kumpi meistä oli tässä ensin?

Luupään lenkki on hieno geologinen luontopolku. Polulla on opastauluja, jotka esittelevät kansallispuiston geologiaa ja sille tunnusomaista maastoa, harjuja suppineen. Luupään lenkistä ja sen opastauluista on tehty Opettajan opas. Se löytyy Metsähallituksen luontosivuilta ja soveltuu tietysti itsekseenkin opiskeluun.



Suppa, pyöreähkö selvärajainen painanne, on syntynyt suuren jääkautisen jäälohkareen sulamisen seurauksena.


Erityisesti pidän Leivonmäen kansallispuistossa siitä, että järvet ja lammet on keksitty sijoittaa alas harjujen väleihin eikä ylös keskelle polkuja. Kulkemisen kannalta kätevää; poluilla voi kävellä kevyemmissäkin jalkineissa.

Käveltyä tuli virallisesti 3,9 km. Eino ei onneksi ollut saanut kovin pahaa jälkeä aikaiseksi ainakaan täällä eteläpuolella. Muutamia ohuita mäntyjä oli kaatunut polun poikki ja siirtelin ne sivuun. Pikkuoksat ja roskat luonto itse hoitaa omalla tavallaan. Paluumatkalla lähellä Selänpohjan parkkipaikkaa oli kaksi isoa puuta kaatunut tielle. Niiden latvat retkottivat vastaantulijoiden kaistalla. Ei ne siinä vielä tullessa olleet, olisin ne kyllä huomannut. Onpas se Eino tosiaan tänään pahalla päällä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti